KERHOMAJA "LUSTILA" TUUSULASSA

Kerhomaja "Lustilan" omistaa Tuusulan Reserviupseerikerho. Siippooseen, Palojoen rantaan rakennettiin 1970-luvun alussa, kerhon jäsenten talkootyönä, takkatuvan, saunan ja pukuhuoneen käsittävä kerhomaja.

Maja on rakennettu Tuusulan varuskunnan puretusta päävartiorakennuksesta saadusta puutavarasta. Muu rakennusmateriaali saatiin lahjoituksin. Näistä tukijoista merkittävimmät olivat jo edesmenneet agronomi Onni Lustig ja verojohtaja Viljo Napola, joita majamme Lustila nimellä muistetaan.

Lustilan vuotuiseen perinteeseen kuuluvat Lustilan hölkkä, joka juostaan tai nykyään myös pyöräillään Hyrylän varuskuntakerholta Lustilaan (10 km) alku syksystä, kevään siivoustalkoot sekä laskiaisen vietto mäessä ja nuotiolla.

Historiaa

Tammikuun 24. päivänä 1960 pidetyssä Tuusulan Reserviupseerikerhon vuosikokouksessa
Arto Lättilä esitti oman majan hankkimista kerholle. Tässä oli ilmeisesti esimerkkinä taustalla monien vanhempien kerhojen omat majat, jotka olivat usein tulleet kerhoille perintönä välikäsien kautta entiseltä Suojeluskuntajärjestöltä. Viljo Napola lahjoitti kokouksessa hankkeen alkurahastoksi 10 000 silloista markkaa.

Helmikuun lopussa 1960 hyvin pian vuosikokouksessa tehdyn esityksen jälkeen kerhon hallitus nimesi aloitetta eteenpäin viemään ensimmäisen majatoimikunnan, jonka puheenjohtajaksi valittiin Jouko Rekola. Sopivan tontin löytäminen ja rahoitus osoittautuivat hankkeen suurimmiksi vaikeuksiksi. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi jouduttiin vuosien varrella nimittämään vielä useita majatoimikuntia. Kerhossa ymmärrettiin hyvin, etteivät pelkät jäsenmaksut riitä majahankkeen rahoittamiseksi. Sen tähden aloitettiin yhdessä Tuusulan Reservialiupseerien kanssa tukkitalkoot molempien kerhojen talouden kohentamiseksi ja majan rakennusrahaston kartuttamiseksi. Paikalliset metsänomistajat lahjoittivat metsistään tukkeja, jotka kerholaiset juonsivat tien varteen ja myivät edelleen paikalliselle sahalle.

Vuonna 1966 kerhon kannattajajäsenen Onni Lustigin testamenttilahjoitus 20 000 markkaa ratkaisi osittain rahoituskysymyksen. Varojen kertyminen aiheutti kerhon kokouksissa vilkkaan keskustelun jo aikaisemmin esillä olleesta majahankkeesta. Hallituksessa käytiin useissa kokouksissa laajaa mielipiteiden vaihtoa majan käyttötarkoituksesta. Jotkut halusivat sitä ensisijaisesti kilpailukeskukseksi ja toiset taas korostivat virkistyskäyttöä.

"Lustilaa" rakentamassa kesällä 1967. Olavi Heikkilä selin ja Viljo Lehtinen sekä Teuvo Tyllilä.

Lustila näytti tältä vielä kesällä 1970. Edessä oli melkoinen työrupeama ennen tupaantuliaisia.

Toukokuun 12. päivänä 1967 kerho osti puolustusministeriöltä Hyrylän kasarmien entisen, vuonna 1871 rakennetun, hirsisen päävartiorakennuksen talkoilla purettavaksi tulevan majan rakennustarpeiksi 40 markan hintaan. Nyt alkoi mittava purku-urakka, jossa myös reservialiupseereita ja varuskunnan henkilökuntaa oli apuna. Talkooinnostus ei kuitenkaan ollut edellisten vuosien tasolla ja syyssateiden jo piiskatessa talovanhus oli edelleen sitkeästi pystyssä.

Purkutyössä jouduttiin lopulta turvautumaan Teuvo Tyllilän hankkimaan palkattuun
työvoimaan käyttökelpoisten hirsikertojen talvisuojaan saamiseksi. Lopulta majan rakennustarpeiksi voitiin käyttää vain osa puretuista hirsistä. Nämä käyttökelpoiset hirret sahautettiin laudoiksi, ja loput myytiin polttopuiksi.

Syksyllä 1967 kerhon hallitus lähetti jäsenistölle puheenjohtaja Olli Savolan allekirjoittaman kirjeen ja kyselyn, jossa tiedusteltiin mielipiteitä majan sijainnista, käyttötarkoituksesta ja halukkuutta osallistua rakennustalkoisiin. Lähetettyyn kyselyyn vastasi 25 kerhon jäsentä, mikä oli 28 % silloisesta jäsenistöstä.

Kyselyn tulos oli ennakoitavissa. Sen mukaan majan tulisi sijaita veden äärellä, mieluiten alle 10 km ja korkeintaan 100 km etäisyydellä Hyrylästä. Majan käyttötarkoitukseksi esitettiin toimimista urheilu- ja kilpailukeskuksena, kokous- ja illanviettopaikkana sekä perheretkien kohteena. Vastaajat lupautuivat talkootöihin keskimäärin 15 h/henkilö. Kerhon naisjaosto oli tarjoutunut 1960-luvun lopulla hankkimaan kerholle lipun jo sen 10-vuotisjuhlaan, mutta hallitus kehotti kuitenkin naisjaostoa vielä harkitsemaan lippuhanketta, koska tulevan majan sisustustyöt vaatisivat vielä huomattavia varoja ja antaisivat näin naisjaostolle runsaasti mahdollisuuksia tehdä kerholle ansiokkaita palveluksia. Majan saaminen koettiin siis tärkeimmäksi tavoitteeksi. Lippuprojekti siirtyi lopulta vielä 25 vuotta eteenpäin.

Teuvo Tyllilä nimitettiin majaupseeriksi ja valtuutettiin viemään hanke päätökseen.
Maaliskuussa 1968 hän onnistui löytämään Tuusulan länsiosasta Siippoon kylästä maanviljelijä Eino Tapanin, joka oli halukas vuokraamaan kerholle mailtaan 2 000 m² suuruisen tontin Palojoen rannalta. Tontin 15-vuotinen vuokrasopimus solmittiin vuoden 1968 lopulla ja hallitus valtuutti Teuvo Tyllilän ja Olavi Heikkilän yhdessä maanomistajan kanssa paaluttamaan tontin maastoon.

Rakentaminen

Jo elokuussa hallitus päätti pyytää urakoitsijoilta tarjouksia n. 60 m² hirsi- tai lautarakenteisesta majasta ”avaimet käteen”- periaatteella. Samalla Teuvo Tyllilä ja Olavi Heikkilä valtuutettiin suunnittelemaan ja esittämään ehdotuksensa hallitukselle kerhon majaksi. Heidän piti myös laatia hankeen kustannusarvio
ja aikataulu. Kerhon jäsen, rakennusmestari Pentti Kaikkonen valittiin tekniseksi neuvonantajaksi majatoimikuntaan.

Talven aikana majan suunnittelu eteni. Huhtikuussa majatoimikunnan puheenjohtaja Teuvo Tyllilä saattoi esittää majan rakennuspiirustukset ja kustannusarvion hallitukselle. Tarve-ainekustannuksiksi arvioitiin 7 200 markkaa ja työpalkoiksi 4 000 mk, joten kokonaiskustannukset olisivat 11 200 mk. Tämä 7,30 x 10,15 m suuruinen maja sisältäisi saunan, pukuhuoneen ja takkatuvan.

Lattiapinta-ala olisi näin n. 75 m². Tilanne oli kuitenkin muuttunut siitä, kun ajatuksia tilantarpeesta esitettiin. Alun perin tarkoitus oli ollut pitää myös kerhon kokouksia ja kerhoiltoja majalla. Hyrylän varuskunnan komentaja, eversti Paavo Viiri oli kuitenkin ilmoittanut vuoden 1968 syksyllä, että reserviupseerikerhon tarpeita varten oli varattu nimikkohuone uudessa kunnostettavassa upseerikerhorakennuksessa. Se oli venäläisten rakentama punatiilinen entinen asuinrakennus, joka remontoitiin upseerikerhoksi. Tästä syystä hallitus päätti tarkistaa majan piirustuksia siten, että kokonaispinta-alaksi tulisi vain 45 m² sisältäen edelleen saunan, pukuhuoneen ja takkatuvan. Majan pienentämiseen oli kaikesta päätellen myös taloudelliset syyt. Puheenjohtaja otti tehtäväkseen hankkia uudet piirustukset.

Kokonaiskustannusarvio päätettiin rajata 8 000 mk:aan. Kesäkuussa 1969 kerhon jäsen, rakennusmestari Pentti Kuusiniemi teki nopeasti uudet piirustukset, joissa majaa nimitettiin ”eräsaunaksi”. Pinta-ala oli pienentynyt entisestään 36 m²:ksi. Pohjan koko ilman kuistia oli 6 x 6 m. Kuisti oli Lustilaa” rakentamassa kesällä 1967. Olavi Heikkilä selin ja Viljo Lehtinen sekä Teuvo Tyllilä.

Kooltaan 12m². Rakennuslupa, jossa majaa kutsuttiin ”virkistys- ja urheilumajaksi”, myönnettiin uudisrakennukselle 2.7.1969. Majaa alettiin rakentaa talkoilla, jotka syksyn pimentyessä päätettiin lopettaa ja rakennuttaa maja kuitenkin valmiiksi ammattimiesten avulla 15.6.1970 mennessä. Ympäristön siivous ja kunnostus aloitettiin jälleen talkoilla huhtikuussa 1970. Ilmeisesti ainakin sauna saatiin valmiiksi ennen vuodenvaihdetta, koska 21.12. järjestettiin ensimmäinen saunalenkki Tuusulan Talouskaupalta majalle. Tapio Mikkola huolehti saunan lämmittämisestä.

Jo ennen kuin maja oli täysin valmis, Siippoon metsästysseura osoitti kiinnostusta käyttää majaa lepo- ja kahvinkeittopaikkana seuran jäsenten metsästysretkillä. Hallitus päätti antaa tälle paikalliselle metsästysseuralle luvan siihen. Tuusulan Reservialiupseerikerholle oli jo aikaisemmin myönnetty lupa käyttää majaa maksutta neljä kertaa vuodessa.

”Lustilan” tupaantuliaiset marraskuussa 1970. Vasemmalta Teuvo Tyllilä (majaupseeri),
L. Pamppunen (HelItR komentaja), P. Mikkola, M. Lemmelä (tukija) P. Kuusiniemi (”Lustilan” rakentaja), J. Sukula ja J. Rekola.

Keväällä ammattimiehet jatkoivat rakentamista Pentti Kuusiniemen johdolla. Kerhon talkoomiesten tehtäväksi jäi lähinnä vain alueen siivous ja raivaus sekä vajan pystytys. Majan valmistuttua loppukesällä 1970 tupaantuliaiset voitiin pitää jäsenistölle 8.11.1970 ja kutsuvieraille sekä lahjoittajille 20.–21.11.
Vuosina 1970–1971 uintimahdollisuutta matalassa Palojoessa yritettiin parantaa patoamalla joki. Vedennousua seurattiin ilahtuneena lähes päivittäin. Parhaimmillaan vesi nousi lähes 50 cm. Naapurin isäntä ei kuitenkaan pitänyt hankkeesta ja purki padon, jonka jälkeen patoamista ei ole uudestaan yritetty.

Maja suosiossa

Valmistuttuaan maja oli kerhon jäsenistön ahkerassa käytössä. Majaa käytettiin jäsenten ja heidän perheidensä hiihto-, kävely-, marja- ja sieniretkien kohteena ja tukikohtana. Kerhon järjestämiä vuotuisia tapahtumia olivat ”Lustilan” laskiaisretki, siivous- ja puutalkoot, hallituksen ja naistoimikunnan kesäkokoukset, nuorten saunaillat ja ”Lustilan” hölkkä, jonka esikisoja järjestettiin jo vuosina 1971–74. Hölkkäidean isä oli ilmeisesti Pertti Uurasmaa. Varsinainen ensimmäinen, noin kymmenen kilometrin pituinen ”Lustilan” hölkkä järjestettiin kutsukilpailuna Hyrylän varuskuntakerholta ”Lustilaan” vuonna 1975. Tämän jälkeen kilpailu on järjestetty joka vuosi, tosin Risto Sirola on pitänyt perinnettä yllä monena vuotena ainoana hölkkääjänä. Hölkkäennätys 33,49 on Tuusulan Upseerikerhoa edustaneen Keijo Saarijärven nimissä vuodelta 1985. Osanottajaennätys 23 hölkkääjää on vuodelta 1980. Kerhon hölkkääjien ennätys 37,05 on Risto Sirolan nimissä vuodelta 1981. Eniten hölkkäkertoja on kertynyt Risto Sirolalle, yhteensä 23 vuoteen 2004 mennessä. Keväällä 1974 Henry Lönngrenin lahjoittama takka paransi huomattavasti majan käyttömahdollisuuksia varsinkin kylmänä vuodenaikana. Tätä ennen lämmitys oli hoidettu öljykamiinalla, jonka toiminta oli epävarmaa.

Alkuvuosina maja toimi useiden talvi- ja maastokilpailujen sekä ampumaharjoitusten pitopaikkana ja vuonna 1970 autopartiokilpailun maalina. Kuitenkin ammuntaa koskevat säädökset, naapurin valitus ja maastolaki lopettivat nämä toiminnat. Suunnistusta säädökset eivät pystyneet estämään, ja vuonna
1975 maastoon tehtiin ensimmäinen kiintorastirata suunnistusharjoittelua varten.
Ensimmäinen suunnistuksen erikoiskartta majaa ympäröivästä maastosta valmistui vuonna 1977.
Monet muut järjestöt käyttivät majaa vuosien aikana. Tuusulan Voima-Veikot ja Keravan Urheilijat järjestivät siellä suunnistuskilpailuja ja Tuusulan Upseerikerho polkupyöräsuunnistuskilpailun. Suurin majan käyttäjä on vuosien varrella ollut Tuuspartio. Partiolaisille luovutettiin käyttöoikeus vuonna
1976 antamalla symbolisesti majan avaimet paikan päällä. Hyrylän varuskunnan eri ryhmät ovat käyttäneet sitä vuosien varrella melko ahkerasti. Siippoon metsästysseura on käyttänyt majaa vuosittaisten metsästystensä tukikohtana ja hirvipeijaisten pitopaikkana. Lisäksi majaa ovat jonkun kerran käyttäneet Siippoon kyläläiset, Maa- ja kotitalousnaiset, Tuusulan kunnan ja seurakunnan
henkilöstöryhmät, Järvenpään kihlakunnan poliisilaitoksen henkilöstöryhmät sekä lisäksi lukuisat kutsuvieraat.

Vuonna 1973 kutsumattomia vieraita kävi majalla rikkoen oven lasin ja sotkien paikkoja. Varastettavaahan majassa ei juuri ollut. Seinällä ollut hirventalja kelpasi kuitenkin näille vieraille. Jättämiensä jälkien perusteella varkaat jäivät pian kiinni ja myös entisistä rötöksistään telkien taakse.
Viiden käyttövuoden jälkeen majassa alkoi olla jo paljon paranneltavaa ja korjattavaa. Silloinen majan isäntä Pentti Uurasmaa ehdotti runsaasti parannuksia ja korjauksia: tuvanpuolen palomuuri on saumattava, savupiipun pää korjattava ja valettava betonilaatta sen päähän, kivijalka paikattava, polttopuita tehtävä, lautakatos kunnostettava, soraa levitettävä tielle, oven lasi korjattavaa,
vajan vuotava katto korjattava ja ympäristöä siivottava. Tehtävää riitti usealle vuodelle, ja lisää korjattavaa ilmaantui useina seuraavina vuosina. Saunan lattia jouduttiin vaaitsemaan ja valamaan uudestaan, katon huopa piti uusia. Vuonna 1992 kesäkuun alussa majalla tehtiin mittava kattoremontti. Sammaleet ja roskat puhdistettiin pois katolta, joka päällystettiin uudella Jaakko Pentikäisen lahjoittamalla kattohuovalla. Vuoden 2003 kesäkuun alussa pystytettiin majan viereen
uusi höylähirsinen varastorakennus, jonka Harri Tiirikkala oli lahjoittanut. Kerhon jäsen, rautakauppias Risto Rämö lahjoitti tarvittavat perustustarvikkeet ja muut rautakauppatavarat. Naisjaosto hoiti pystytystalkoiden muonituksen.

Vanha vaja purettiin, ja Jorma Riissanen kuljetti jätteet kaatopaikalle. Valmistumisensa jälkeen 1970-luvun alussa maja oli todella ahkerassa käytössä. Esimerkiksi vuonna 1975 kävijöitä oli 436 kaikkiaan 93 käyntikerralla eli 4,69 kävijää kertaa kohden. Kävijät olivat pääasiassa kerhon omia jäseniä
vieraineen. Myös useat muut yhdistykset käyttivät majaa. Vähitellen vuosikymmenen
lopulla kävijämäärät alkoivat vähentyä. Tämä aiheutui lähes kokonaan kerhon omista jäsenistä, koska ulkopuolisten kävijöiden määrä säilyi entisellään tai jopa lisääntyi.

Majan täyttäessä 10 vuotta vuonna 1980 Pertti Uurasmaa teki tilaston majan käytöstä. Sen mukaan yhteensä 3 770 henkeä oli siihen mennessä käynyt siellä. Kävijöitä oli siis ollut keskimäärin 377 vuodessa. Paras vuosi oli ollut vuosi 1972, jolloin kävijöitä oli 633, huonoin vuosi oli 1980, jolloin kävijöitä oli vain 193. Oman jäsenistön vierailujen todettiin tällöin olevan lähes olematonta. Partiolaiset ja heidän lisäkseen Voima-Veikot, Siippoon metsästysseura ja Helsingin It Rykmentti käyttivät majaa eniten.

Käyttö vähenee

Majan tontin ensimmäinen vuokrasopimus lähestyi umpeutumistaan vuonna 1984. Hallitus pohti kokouksessaan helmikuussa sopimuksen uudistamista ja majan käyttöä. Se oli todennäköisesti hiipunut entisestään, koska kokouksessa esitettiin jopa majan antamista jonkun muun yhteisön hoitoon.
Lopulta päädyttiin kuitenkin säilyttämään tilanne entisellään ja pyrkiä vuokraamaan tontti ainakin viideksitoista seuraavaksi vuodeksi. Tämä ei aivan onnistunut, koska maaliskuussa 1984 solmitun uuden vuokrasopimuksen pituus oli vain viisi vuotta. Kaikki seuraavat vuokrasopimukset ovat myös olleet pituudeltaan viisi vuotta.

Vuosikymmenen loppua kohden kävijämäärät edelleen vähenivät jopa niin, että niiden määrää ei enää vuosikertomuksissa mainittu. Myös ulkopuoliset huomasivat tämän vähenemisen. Siippoon metsästysseura teki vuonna 1989 tarjouksen ostaa vähällä käytöllä ollut kerhon maja. Hallituksen kokouksessa myönnettiin tilanne ja mahdollista myyntiä valmistelemaan ja tutkimaan asetettiin
toimikunta, johon kuuluivat Teuvo Tyllilä, Rainer Wiceen ja Väinö Nukarinen.

Myyntiasia ei todennäköisesti vuoden aikana kuitenkaan edennyt, koska sitä ei enää otettu esille hallituksen kokouksissa. Vuokrasopimuksen uudistamisessa oli ilmeisiä vaikeuksia, koska hallitus päätti vuoden 1990 kesäkuun kokouksessaan, jollei sopimukseen päästä, alistaa mahdollisen myynnin vuosikokoukselle. Myyntiin ei lopulta päädytty, ja tontin vuokrasopimuskin saatiin uudistettua.
1990-luvun lopulla kerhon nuoret olivat majan ahkeria käyttäjiä. He pitivät siellä saunailtoja, harjoituksia ja kilpailuja sekä huolsivat majan lähteen useana vuonna puhdistamalla sen ja rakentamalla sen päälle tukevan kannen vuonna 1996. Lähinnä nuorten toiminnasta johtuen kävijämäärät nousivat merkittävästi jopa niin, että majaisäntä kirjasi ne jälleen toimintakertomukseensa. Kävijöitä oli vuonna 1996 yhteensä 153, mikä oli enemmän kuin kertaakaan viiteen vuoteen ollen kuitenkin vain osa huippuvuosien kävijämääristä. Majan vähäinen käyttö puhutti jopa kevätkokoukseen 1996 kokoontuneita kerhon jäseniä.
Uuden vuosituhannen alkaessa majan käyttö jälleen hiipui innokkaan nuorten joukon ”kasvaessa” ja vähentäessä tapahtumiaan siellä. Kävijämäärän jälleen vähetessä ilmeinen pohjanoteeraus saavutettiin vuonna 2002, jolloin majalla kävi vain 39 henkeä. Tästä onneksi kävijämäärät jälleen hieman elpyivät, mutta 1970-luvun huippulukuihin tuskin koskaan enää päästään. On selvää, että majapäätöksen ja rakentamisen ajoista maailma on huomattavasti muuttunut.

”Lustilan” 20-vuotisjuhlat vuonna 1990. Kuvassa vasemmalla Teuvo Tyllilä ja
pöydän ympärillä juhlavieraita.

Oma kesämökki ja oma auto olivat 1960-luvulla vielä melko harvinaisia, mutta eivät enää.
Kerhon jäsenet ovat aina kokeneet majan tärkeäksi, siksi sen vuosijuhlia on juhlittu melko säännöllisesti. Majalla on vietetty kutsuvieraiden kera majan 5-, 15-, 20- ja 35-vuotisjuhlat, joissa tervehdyskäyneillä on käynyt yllättävän paljon sotilasjohtoa ja muita kerhon toiminnan tukijoita.
Majaa hoitamaan hallitus määräsi jo heti majan valmistumisvaiheessa majaisännän.
Useimmiten majaisäntä on kuulunut hallitukseen, mutta ei aina. Hänen apunaan on ollut yhden kerran majarenki ja kaksi kertaa majavouti.

Majaisäntinä, renkinä ja vouteina ovat toimineet:

majaupseeri Teuvo Tyllilä 1968–1970
majaisäntä Tapio Mikkola 1971–1974
renki Veijo Rosenberg 1973
vouti Pertti Uurasmaa 1974
majaisäntä Pertti Uurasmaa 1975–1980
majaisäntä Tapio Mikkola 1981–1983
majaisäntä Jorma Riissanen 1984–1986 ’
vouti Juha Vilkko 1985
majaisäntä Väinö Nukarinen 1987–1992
majaisäntä Iikka Olli 1993–1997
majaisäntä Raine Honkaselkä 1998–2000
majaisäntä Tapio Hietaniemi 2001–2004
majaisäntä Miika Kelamo 2005–-