SIIVIKKALAN MAJA


Majan historiikki: Yrjö Suuniittu

Sodan jälkeisinä vuosina oli Tampereen Reserviupseerikerhon yksi tärkeimmistä toimintamuodoista maastourheilu eri lajeineen. Noihin aikoihin oli myöhemmin kerhon kunniajäseneksi kutsuttu kapteeni Aimo Simola TRUK:n urheilu-upseerina. Hän esitti 2.2.1953 hallituksen kokouksessa, että kerhon vilkas maastourheilutoiminta tarvitsee tukikohdakseen urheilumajan saunoineen.
Aloite eteni nopeasti ja jo helmikuun lopulla 1953 yhdistyksen vuosikokous hyväksyi hankkeen ja nimesi "retkeilymajatoimikunnan" valmistelemaan asiaa. Hallitus tarttui myös itse tarmokkaasti asiaan ja päätti kokouksessaan 3.5.1953 anoa Enqvist Oy:ltä jäsenten tietoon tullutta tonttia vuokralle Siivikkalasta.

Yhtiöltä tuli vastaus jo saman vuoden syksyllä. Se ilmoitti vuokraavansa Siivikkalan kylän Possilan tilalta Valkeakiven lahden rannalta noin puolen hehtaarin tontin 50 vuodeksi Tampereen Reserviupseerikerhon urheilumajaa varten. Vuosivuokraksi määriteltiin 100 mk (silloista rahaa). Vuokrasopimukseen kirjattiin hyvinkin tarkat ehdot, jotta tontti ja tuleva maja eivät missään tapauksessa joutuisi "vääriin käsiin" – elettiinhän tuolloin vielä vaaran vuosien aikoja).
Kerhon hallitus hyväksyi vuokrasopimuksen ehtoineen kokouksessaan 25.1.1954. Vuosivuokraa maksettiin muutama vuosi, kunnes hallitus päätti maksaa koko vuokra-ajan lopun yhtenä suorituksena.

Tulevan majan tontin ja naapurissa olevalta Torvisen pientilalta tontille johtavan tien raivaukset alkoivat talkoilla. Hallitus nimesi urakkaa varten talkoopäälliköt, jotka pitivät kirjaa talkoihin osallistuneista ja järjestivät heille kuljetukset talkoopaikalle, sillä läheskään kaikilla ei tuolloin ollut omaa autoa.

Raivaustyön luonteesta johtuen pyydettiin ja myös saatiin Lokomo Oy:ltä puskutraktori ja Pellonraivaus Oy:ltä kaivinkone veloituksetta töihin. Teollisuus- ja liikelaitosten sekä rakennusliikkeiden kuorma-autot ajoivat lahjoituksina soraa tieväylälle ja tulevia betonitöitä varten.
Majan suunnitteli ja piirsi kerhon jäsen, arkkitehti Paavo Tiitola. Rakennustöitä johti ja valvoi - myös kerhon jäsen - rakennusmestari Jorma Aaltonen.
Hallituksen nimeämä keräystoimikunta hoiti tarmokkaasti rahan ja tarvikkeiden hankkimista. Keräystoimikuntaa johti myöhemmin kerhon kunniajäseneksi kutsuttu kapteeni Erik Wirzenius. Vuoden 1954 loppuun mennessä oli rahaa kertynyt 1,2 milj. ja rakennustarpeita 0,5 milj. markan edestä.

Talvella 1955 ryhtyi metsänhoitaja Viljo Knuuti kolmen metsänhoitajajäsenen kanssa keräämään tukkeja. Esitetyt pyynnöt saivat myönteisen vastaanoton maakunnan maanviljelijöiltä - olivathan he olleet kerhon jäsenten alaisina ja aseveljinä kymmenisen vuotta aikaisemmin päättyneen sodan kurimuksissa. Myös puutavarayhtiöt lahjoittivat hirsiä tämän "maanpuolustustyötä edistävän hankkeen" hyväksi. Ennen lumien sulamista oli tukkeja koossa yli 4000 juoksumetriä.
Jo huhtikuussa aloitettiin tukkien kuoriminen talkoilla. Erilaisia tempauksia järjestettiin, mm. Vänrikkien osasto haastoi kerhon hallituksen tukinkuorintaan.
Kerhon Naisjaosto oli aktiivisesti mukana kaikissa talkootapahtumissa muonittaen ja kahvittaen joukot. Innostus oli kova ja jopa jotkut tamperelaiset työnantajat antoivat talkoisiin lähteville palkallista vapaata.

Hirsityöt aloitettiin juhannuksen jälkeen 1955. Hirsityön teki neljä ammattitaitoista kirvesmiestä, jotka osasivat hommansa. Harjannostajaiset saatiin pitää jo 12.11.1955.
Talkootöitä kuitenkin riitti edelleenkin ja hallitus julkaisi omassa lehdessä – Tampereen Reserviupseeri – vetoomuksen otsikolla: "Yhdeksän työtuntia tai tuhat markkaa kerhon urheilumajan hyväksi". Talkoopäälliköt kirjasivat kaikkiaan 209 henkilön talkoosuoritukset. Useimmat heistä olivat olleet lukuisia kertoja mukana.
Talkoisiin osallistuneiden nimet kirjattiin kunniatauluun, jossa myös lyhyesti kerrottiin majan syntyhistoria.



Siivikkalan maja Näsijärven rannalla.

Maja vihittiin käyttöön 29.5.1956 satalukuisen kutsuvierasjoukon läsnä ollessa. Tilaisuudessa esitettiin Reserviupseeriliiton ja Pohjois-Hämeen Reserviupseeripiirin tervehdykset sekä kiiteltiin kaikkia eri tehtävissä olleita henkilöitä ja taloudellisesti rakentamista tukeneita liikelaitoksia ja yhteisöjä. Erikoiskiitokset sai kerhon Naisjaosto aktiivisesta panoksestaan talkoolaisten hyväksi.
Majaa on vuosien saatossa ylläpidetty ja kunnostettu talkoovoimin. Kerhon jäseninä on aina ollut vapaaehtoisia, jotka ovat antaneet ammattitaitonsa yhdistyksen käyttöön. Vain muutamat suuret urakat on kerho joutunut ostamaan ulkopuolisilta yrittäjiltä. Kiitos majan ylläpidosta lankeaa kerhon hallituksen vuosittain nimeämälle majatoimikunnalle sekä lukuisalle määrälle aktiivisia jäseniä, jotka ovat talkoisiin osallistuneet.

Majalla on aina asunut majanhoitaja. Näin on pyritty välttymään ulkopuolisten mahdollisilta vahingonteoilta. Myös monet majanhoitajat puolisoineen ovat antaneet oman panoksensa majan ylläpitoon.

Majalla on järjestetty lukuisia juhlia, kokouksista ja saunailtoja. Siellä on vieraillut monia korkea-arvoisia sekä koti- että ulkomaisia vieraita. Myös Reservofficerssällskapet i Östergötlandin vierailujen ohjelmaan kuuluva "veljesilta" on yli 30-vuotisen historiansa aikana järjestetty yhtä poikkeusta lukuun ottamatta majalla. Saunalla ovat saunoneet mm. monien ulkomaisten reserviupseerien kilpailujoukkueet.
Sitkeät ovat ne muistojen siteet, jotka sitovat varsinkin veteraani-iässä olevien ajatukset majan muistorikkaisiin vuosiin.

Majan pääty heinäkuussa 2005.

Majan laituri heinäkuussa 2005.

TAPAHTUMIA SIIVIKKALAN MAJAN HISTORIASTA

1957
Majan talousvesiongelma ratkaistiin teettämällä 87 metriä syvä porakaivo pihaan. Aluksi vesi tuli omalla paineellaan pintaan, mutta myöhemmin jouduttiin asentamaan syväkaivopumppu reikään. Vesi on puhdasta, mutta hieman rautapitoista, ruosteista.
Kerhon Viestiosasto rakensi talkoilla n. 2,5 km:n puhelinlinjan majalle.
6.6.1958
Puhelinyhteys avautui. Tiettävästi linjan loppuosaan käytettiin erilliseen rantasaunaan ajateltuja rakennushirsiä, koska sauna olikin rakennettu majan yhteyteen.
1959
Uusittiin sauna perusteellisesti.
1961
Kunnostettiin vahtimestarin asuntoa majan yläkerrassa.
1963
Rakennettiin talkoilla lautarakenteinen ulkorakennus, joka sisälsi autotallin ja kaksi puucee:tä. Kesällä rakensi kerhon Pioneeriosasto ulokepalkkilaiturin majan rantaan.
1964
Oli ennätysvuosi majan käyttötilastossa: 40 omaa ja 129 vuokratilaisuutta ja kävijöitä yli 3600.
1967
Laituri jouduttiin uusimaan ja lyhentämään n.1,5 m, koska niiden päässä olevat portaat unohtuivat talveksi paikalleen ja keväällä - jäiden laskettua - laiturin pää katkesi.
1971
Uusittiin pirtin lattiaa (ahkera tanssiminen oli kuluttanut), jonka jälkeen lattian alla olevat eristeet syttyivät itsesytytyksenä palamaan. Onneksi eräs lenkkeilijä huomasi tulipalon alun (majanhoitaja ei ollut silloin kotona).
Kesällä louhittiin kalliota rannalle vievän polun varressa asennettavaa valaistuskaapelia varten.
1972
Rakensivat Tampereen Sähköteknikot ry:n jäsenet ulkovalaistuksen laituripolulle. Urakka korvattiin ilmaisilla saunavuoroilla.
Samalla uusittiin pirtin valaistus. Tampereen Verkatehdas kunnosti tykin pyörät valaisimiksi, jotka sijoitettiin pirtin kattoon. Sivuseinille tulivat "lampettivalaisimet".
15.8.1974
Alkoi rantasaunan rakentaminen. Majan yhteydessä olevan saunan todettiin lahottaneen seinähirsiä. Uuden saunan 100.000 mk:n kustannusarvio kerättiin jäsenkeräyksellä, lahjoituksilla, tarvike- ja työavustuksilla ja lainoituksella.
Rantasauna valmistui nopeasti ja hallitus vihki sen käyttöön saunomalla siinä aivan vuoden lopulla. 

30.11.1977
Paljastettiin kerhon puheenjohtajan, majuri Jorma Kotisaaren aloitteesta Tampereen Reserviupseerikerhon 86 talvi-, jatko- ja Lapinsodassa kaatuneen jäsenen muistokivi "Raatteen tie" juhla-aukion takana olevalla kumpareella.
Paljastuspuheen piti piispa Erkki Kansanaho. Muistomerkin suunnitteli taiteilija Kimmo Kaivanto. Varsinaisen kiven, Talvisodan panssariestekivi, toimitti Suomussalmen Reserviupseerikerho. Yhdistyksen oma Rautatieosasto hoiti kuljetuksen Tampereelle ja ruostumattomasta teräksestä valmistettu jalusta hiottiin Lokomolla.
Tekstin jalustaan laati kerhon varapuheenjohtaja, kapteeni Onni Terävä. 86 kaatuneen jäsenen nimen lisäksi jalustaan kaiverrettiin: "Hämeen harjujen uljaat hongat, valkopilvet taivaan sinessä, järviemme vaahtopäät ja talven hanget olkoon muistuttamassa uhristanne, jolla lunastitte meille tänään tämän vapaan ja kauniin Isänmaan."
TRUK:n jäsenmäärä oli sotien aikana noin 450 jäsentä, joten yhdistyksen riveistä oli poistunut joka viides mies.

1978
Asennettiin kaivoon uusi syväkaivopumppu ja uusittiin mm. lämmityskattilan poltin.
1982
Talkoiltiin ahkerasti: saunan löylyhuone paneloitiin ja lauteet kunnostettiin, pesuhuone uudistettiin ja sauna maalattiin ulkopuolelta.
1983
Kunnostettiin mm. lentopallokenttä. Kerhon lentopallovuorot olivat kesäisin tiistai-iltoina.
1984
Rakennettiin majan eteishuoneeseen ja majanhoitajan asuntoon wc:t. Samalla rakennettiin kolme saostuskaivoa pihalle.
1985
Saunan vesikatto uusittiin ja eristettiin majalta saunalle johtavat vesiputket. Isoja talkoita majalla oli tämän vuoden aikana kaikkiaan yhdeksät.
1986
Naisjaoston aloitteesta uusittiin keittiön hella. Vanhan tilalle tuli nykyinen laitosliesi.
Myös päärakennuksen vesikatto uusittiin. Sen teki Tampereen Katehuolto Oy, joka myös kunnosti savupiipun.
1987
Saatiin monien vaiheiden jälkeen uusi, majan kokoon paremmin sopiva lipputanko (vanha, puinen kaatui myrskyssä) ja siihen uusi lippu. Lipputanko sijoitettiin "juhla-aukiolle".
Samana vuonna hiottiin ja lakattiin pirtin lattia sekä maalattiin ikkunoiden puuosat.           
Sotilasläänin uusi komentaja kenraalimajuri Seppo Räisänen vieraili 9.8. Pohjois-Hämeen reservipiirien ja Tampereen Reserviupseerikerhon vieraana majalla ja luovutti sinne muistoksi käynnistään mahtavan moottoriponttoonin ankkurin. Sekin löysi paikkansa juhla-aukiolla.
1989
Uusittiin sähköpääkeskus ja keittiön eteisessä oleva sähkökeskus varustettiin automaattisulakkeilla. Porakaivo Oy puhdisti perusteellisesti porakaivon ja uusi ejektorin sekä pumpun.
1990
Hankittiin uusi jääkaappi/viileäkaappi. Vuoden aikana majanhoitajan asunto remontoitiin. Kerhon täyttäessä 60 vuotta 1990 lahjoittivat entiset puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat yhdistykselle  tykin, 76 RK 27. Sekin sijoitettiin juhla-aukiolle.
22.9.1990
Vieraili Yhdysvaltojen apul.puolustusministeri S. M. Duncan majalla. Hänelle esiteltiin mm. kerhon Maasto-osaston toimintaa (Sissiteltan pystytys, vesistön ylitys rinkkalautalla ja maastoammunta ym). Marraskuun lopulla järjestettiin 60-vuotisjuhliin liittyen "Muistojen ilta" majalla. Väkeä oli "tuvan täydeltä".
1991
Hankittiin entisen pukuhuoneen ja saunan paikalle kunnostettuihin perinnehuoneeseen ja komentokorsuun loisteputkivalaistuksella varustettu vitriinikaapisto, johon sijoitettiin perinne-esineitä yhdistyksen koko historian ajalta. Korsuun sijoitettiin perinne-esineet sota-ajalta.
Saunan lauteiden tukirakenteet uusittiin nykyiseen asuunsa.
1993
Kunnostettiin piha-aluetta varsinkin linja-autojen kääntymisen helpottamiseksi ja samalla suojattiin porakaivon paikka istutuksilla.
1995
Uusittiin saunan kiuas jo toisen kerran hankkimalla 5 kW pienempi kiuas (liittyi majan pääsulakkeen vaihtamiseen 63 A:sta 35 A:iin).
24.10.1996
Vietettiin majan 40-vuotisjuhlia. Juhlavieraita oli majan täydeltä, joten ei ollut ihme, että sinä iltana kuultiin monenlaisia tarinoita majan vaiheilta. Kaatuneitten jäsenten muistokivelle laskettiin seppele ja yliluutnantti Tauno Pajusen säveltämä lippufanfaari sai ensiesityksensä. Pinsiön mieskuoro esitti sota-ajan lauluja ja Olavi Tanner majan historiikin. Rakennusvaiheen aikana Naisjaoston puheenjohtajana ollut rouva Hilkka Sartio muisteli naisten näkökulmasta rakennusurakkaa.
1997
Uusittiin pirtin ja eteisen lattiat.
Saunan pesuhuoneessa tehtiin täysremontti: seinät, lattia ja katto eristeineen uusittiin, seinät ja lattia laatoitettiin, vesikalusteet uusittiin, löylyhuone paneloitiin ja kaksi ovea uusittiin. Laatoituksia lukuunottamatta työt tehtiin talkoilla.
Tampereen Reserviupseerikerho (TRUK) muutti syyskokouksessaan 11.11.1997 yhdistyksen nimen muotoon Tampereen Reserviupseerit ry (TAMRU).
1998
Joulusaunatilaisuudessa palautui TRUK:n Naisjaoston 1968 Ratinanlinnan Säätiölle kutoma suurikokoinen ryijy - "Sammumaton henki" kerholle. Se jäi Ratinanlinnan (entisen Suojeluskuntatalon) ostajalle Tampereen NMKY:lle, jonka edustajat luovuttivat sen yhdistykselle. Ryijy sijoitettiin majan pirtin seinälle.

Majan kuisti heinäkuussa 2005.

Majan takaosa heinäkuussa 2005.

1999
Uusittiin saunan pakkasen vaurioittamat vesiputkistot ja samalla asennettiin majalta saunalle johtaviin putkiin lämpökaapeli.
2000
Uusittiin saunan ulko-ovi.
2002
Allekirjoitettiin kaupungin kanssa majan tontista uusi vuokrasopimus yhteisellä päätöksellä kymmeneksi vuodeksi.
Lentopallokenttä jäi tontin rajauksessa kaupungin puolelle, joten se nurmetettiin.
Ulkovaraston purku jäi myöhemmin tehtäväksi.
2003
Laitettiin majalta saunalle johtavaan vesiputkien kanavaan uusi lämmityskaapeli sekä uusittiin lämmityskattilan poltin.
Pystytettiin uusi valaisinpylväs kaatuneitten jäsenten muistokivelle.
2004
Maalattiin majan ikkunat talkoilla.
2005
Reserviupseerien viimeinen majaisäntä Antti Rantanen purki ulkovaraston.
10.10.2005
Allekirjoitettiin kauppakirja, jolla maja siirtyi Senaatti-kiinteistöjen omistukseen. Se puolestaan vuokrasi majan Puolustusvoimien Materiaalilaitokselle.  

Muistolaatta majalla.