RAAHEN RESERVIUPSEERIEN MAJAT
Raahen Reserviupseerit ovat omistaneet aikanaan kaksi majaa, joista molemmista on jouduttu luopumaan.
Ensimmäinen maja Kuljunniemessä
Raahen Reserviupseerit ry:n Upseerimaja Raahen Haapajärven tekoaltaan rannalla
Kuten yleensä muissakin järjestöissä niin myös Raahen Reserviupseerikerhossa on aikanaan tullut esille omien toimitilojen, kilpailukeskuksen tai virkistyspaikan tarpeellisuus. Tarvetta on ilmeisesti ollut ja niinpä kerhon 50-vuotisen taipaleen aikana on kaksi kertaa päädytty ratkaisuun, jossa on pyritty yhdistämään nämä edellämainittujen tarpeiden toimintamahdollisuudet. On päädytty kerhomajojen hankintaan.
On todettava kuitenkin, että lähinnä pienten kerhohuonetilojen ja varsinkin talvella hankalan sijaintinsa vuoksi majojen käyttöaste on jäänyt verraten vähäiseksi, joten emme ole täysin onnistuneet toimintaedellytysten luomisessa.
Kerhon toiminnan vilkastuessa sotien jälkeen päätettiin 24.10.1950 pidetyssä kerhon yleisessä kokouksessa ensimmäisen majan hankkimisesta. Käytännön toimenpiteet jätettiin johtokunnan tehtäväksi ja niinpä sitten 2.6.1951 tehdyllä kauppakirjalla ostettiin Kaarle Joensuulta ”Pässilä” -niminen tila Saloisten Kuljunniemestä 300 000 markan kauppahinnalla.
Tilan pinta-ala oli 8 658 m2 ja lisäksi erillinen saunatontti 400 m2 .
Tiloilla olleet entiset Lagerlöffin huvila- ja saunarakennukset olivat jo huonossa kunnossa, joten ne vaativat huomattavia korjauksia. Jäsenistö teki innolla talkootöitä. Talkootunteja kertyi kaikkiaan n. 800, joista innokkaimpana Heikki Tokola teki yksin n. 150 tuntia. Talkoomiesten ammattitaito ei kaikkiin korjaus- ja muutostöihin riittänyt, vaan töitä annettiin myös urakalla suoritettavaksi. Korsu Oy ja urakoitsijat Alamikkelä ja Kankaala tekivät 222 500 markan edestä muutostöitä.
Majaa varten saatiin paljon lahjoituksia, mutta rahoitusvaikeuksiakin oli. Korjauskuluja varten otettiin kaksi erillistä lainaa, yhteensä 240 000 mk, johtokunnan jäsenten takaamina. Lisäksi majaan saatiin 300 000 markan kiinnelaina. Hyvin merkittävä voimainponnistus oli ”autoarpajaisten” järjestäminen. Kerhon osuudeksi näistä jäi 280 000 mk. Majan arvon noustua palovakuutustakin nostettiin vuoden 1952 lopulla 1 050 000 markkaan.
Tilaan liittyvät pellot ja niityt vuokrattiin paikallisille maanviljelijöille.
Majan ensimmäisenä isäntänä toimi Jorma Huotari. Tupaantuliaiset pidettiin juhannusaattona 1952 ja varsinaiset avajaiset 6.7.1952.
Kaiken kaikkiaan töitä majan eteen tehtiin paljon ja vuosien kuluessa johtokunta toivoi, että majaa olisi käytetty runsaammin.
Uusi aika oli kuitenkin koittamassa Raahen alueelle ja majasta saunoineen oli luovuttava.
Raahe – Saloinen terästehdastoimikunta osti tilan vuonna 1960 1.600.000 markalla osa-alueeksi tulevalle rautatehtaalle.
Tämän kirjoittaja näki majan ensimmäisen ja viimeisen kerran vuonna 1964 siinä vaiheessa, kun osa siitä oli jo vajoamassa rataleikkaukseen. Pian tämän jälkeen maja purettiinkin.
Majan myyntihinnasta velkojen maksun jälkeen jäi jonkinlainen pesämuna seuraavaa hankintaa varten. Meni kuitenkin 6 vuotta ennenkuin päädyttiin uudelleen majan hankkimiseen. Tänä aikana ei kuitenkaan seisottu toimettomana tälläkään sektorilla, vaan pesämunaa kartutettiin koko ajan. Varsinkin naisjaostomme teki aktiivista ja tuloksellista työtä varojen kartuttamiseksi. Ei nimittäin haluttu enää siihen vekselikierteeseen, joka oli ollut edellisen majan aikana.
Johtokunnissa vuosien aikana pohdittiin varojen käyttöä useasti. Taloudellisesti asioita ajatelleet olivat asunto-osakkeen hankkimisen tai kioskitoiminnan aloittamisen kannalla. Lopulta kuitenkin katsottiin yksimielisesti edelläolevien toimintojen olevan liian kaukana kerhon toimintamuodoista. Päädyttiin jälleen kerhomajan hankintaan.
Toinen maja Haapajärven tekoaltaalla
Lähistölle oltiin juuri rakentamassa Haapajärven tekoallasta ja sieltä useampien vaihtoehtojen jälkeen löytyi meille sopiva paikka. 31.12.1966 allekirjoitetulla kauppakirjalla ostettiin Keskitalon perikunnalta Niemelä-nimisestä tilasta puolen hehtaarin maa-alue 5 500 markan kauppahinnalla. Jäsenistössämme oli päteviä ”maanmittareita”, joten maa-alueeseen liittyvät kysymykset tulivat ammattitaidolla hoidettua. Tilasta tuli ”Kaluuna RN:o 129”.
Rakennustoiminnan aloittamiseksi perustettiin erityinen majatoimikunta, jonka puheenjohtajana ja samalla koko hankkeen suurimpana talkoomiehenä toimi Antti Kopra. Talkootöitä riitti toki toisillekin. Koko ranta raivattiin ja tasoitettiin kannoista ja risuista ennen altaan veden nostoa. Sama raivaustyö tehtiin myös tontilla. Silloin poltettiin ”juhannuskokkoja” viikottain. Saunapuuksi sopivaa tavaraa kertyi lähes 10 vuoden tarpeisiin.
Ote majatoimikunnan suunnitelmasta:
Haapajärven rantatontin käyttösuunnitelma
”Tontille rakennetaan I rakennusvaiheessa rantasauna tarpeellisine aputiloineen. II vaiheena on harkittu keittiön, ruokailutilat ja majoitustiloja sisältävän majarakennuksen rakentamista. Lisäksi tontille tehdään lentopallokenttä.
Tässä vaiheessa suunnitellaan molempien vaiheiden sijoitus sekä tehdään saunarakennuksen rakennussuunnittelu.
Saunarakennuksessa tulee olla
- löylyhuone
- pukeutumis- ja oleskelutila n. 12 hengelle
- avotakka ja kahvinkeittopaikka
- avokuisti järven puolella
Polttopuu- ja työkaluvajat sijoitetaan joko saunarakennukseen tai erilliseen vajarakennukseen. Käymälän sijainti tontilla pyydetään asemapiirroksessa osoittamaan.”
Voidaan todeta, että I rakennusvaihe on toteutettu eikä senjälkeen II rakennusvaihetta ole juuri harkittu.
Saunamajan piirustukset teki Arkkitehtitoimisto Eero Eerikäinen. Maja rakennettiin puomipuista, jotka oli tehty Inarista tuoduista suurista kelohonkatukeista. Puomipuut saatiin lahjoituksena August Lindberg Oy:ltä. Muitakin lahjoituksia saatiin. Lahjoittajista mainittakoon tässä August Lindberg Oy:n lisäksi Paavo Mäkinen, Misa-Tuote ja Raahen kaupunki (lipputanko).
Majan rakennustyö oli vaativa. Käsiteltävänä oli tavallista järeämpi rakennusmateriaali ja ajankohdaksi sattui erittäin kylmä talvi.
Majan perustukset ja puutyöt tekivät kirvsmiehet Kalevi Paavola ja Antero Viinikangas. Muuraustöistä vastasi Väinö Korpela. Ammattitaitoisen työn jälki on nähtävissä.
Ulkorakennuksen suunnitteli Kyösti Nykänen.
Majan vihkiäistilaisuudesta 2.6.1968 muodostui juhlava. Majan luovutti rakennustoimikunnan puolesta Antti Kopra ja vastaanottajana oli kerhon puheenjohtaja Jorma Huotari. Oulun varuskuntasoittokunta juhlisti tilaisuutta esityksillään. Kutsuvieraista mainittakoon sotilasläänin komentaja kenr. luutn. Olli Korhonen, sotilaspiirin päällikkö ev. luutn. Antti Liimatta, kaupunginjohtaja Yrjö Reinilä ja Pattijoen kunnasta Eino Kastelli ja Erkki Ingerttilä. Majalla saunottiin ensimmäisen kerran jo 25.5.1968, joten tässäkin käyttöönotto tapahtui ennen vihkiäisiä.
Majan käyttöoikeus on jokaisella kerhon jäsenellä. Tarkoituksena oli alun perin nimenomaan yhteiskäyttö muualta saatujen mallien mukaisesti. Käytännössä tällaisia yhteistilaisuuksia ovat olleet vain kokous-, kilpailu- ja talkootilaisuudet. Jäsenten sekä heidän perheittensä keskeistä käyttöä on ollut hyvin vähän. Johtokunta on usein tuonut esille huolestuneisuutensa majan vähäisestä käytöstä jäsenten taholta.
Maja on vuokrattavissa myös yhteisöjen ja yhdistysten päivä- ja iltakäyttöön kohtuullista vuokraa vastaan. Majan toiminnasta vastaavat majatoimikunta ja majan isäntä.
Laatinut v. 1983 Mikko Suorsa
Majasta luopuminen v. 2008
Majan vihkiäisistä kuluneiden neljänkymmenen vuoden aikana säilyi majan käyttö ja tilanne pääpiirteittäin samanlaisena. Majalle vedettiin sähköt. Varustelutasoa parannettiin. Majalle voitiin ajaa autoilla. Kuitenkin majan verrattain syrjäisestä sijainnista johtuen, rajoittui sen käyttö kuitenkin vain sulan maan aikaan.
Maja palveli Raahen Reserviupseerit ry:n toimintaa keväisin ja syksyisin pidettyjen kokousten pitopaikkana. Ulkopuolinen käyttö jäi vähäiseksi, vaikka majaa mainostettiin mm. Raahen kaupungin ja reserviläisten internet-sivuilla. Majasta alkoi muodostua yhdistykselle taloudellinen rasite. Käyttökulujen vähentämiseksi tehtiin useita vuosia yhteistyötä Raahen Merionkijat ry:n kanssa. Merionkijoilla oli majan käyttöoikeus ja vastavuoroisesti he huolehtivat majan kunnossapidosta. Kuitenkin pelkästään majan kiinteät kustannukset, kuten sähkö- ja vakuutusmaksut ylittivät majan vuokraamisesta saadut tulot. Vuokratulojen kasvattaminen olisi edellyttänyt majan muuttamista ympärivuotiseen käyttöön soveltuvaksi ja varustamista nykyaikaisilla mukavuuksilla, joiden toteuttamiseen pienellä yhdistyksellä ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia.
Majan omistaminen ei siis ollut taloudellisesti kannattavaa eikä yhdistystoiminnankaan kannalta välttämätöntä. Talkootyönä tehdystä majasta luopuminen oli kuitenkin vaikea päätös tehtäväksi. Asiaa puitiin useammassa hallituksen kokouksessa ja viimein tehtiin kevätkokouksessa 2008 päätös majan myymisestä. Majaa tarjottiin aluksi jäsenten ostettavaksi, mutta kiinnostusta ei ollut. Majan myynti annettiin kiinteistönvälittäjän tehtäväksi. Kauppakirja allekirjoitettiin 4.9.2008 ja maja siirtyi yksityisomistukseen.
Yhdistyksen jäsenille majan myynti oli vaikea päätös. Toiminnan jatkuvuuden kannalta päätös oli kuitenkin ainoa oikea, sillä jatkuva vuosittainen kuluerä vaihtui nyt myyntituoton koroista saatavaksi säännölliseksi tulonlähteeksi.
Majan myynnin yhteydessä sovittiin uuden omistajan kanssa majan seinään kiinnitettävästä muistolaatasta, joka jää pysyväksi muistoksi yhdistyksen talkooponnistuksesta ja 40 vuoden yhdistyskäytöstä.
