KOTAMAJA

METSÄ JA MIES

Metsä on lähellä suomalaisen miehen sydäntä. Metsä on paikka missä on hyvä olla, suojaisa ja turvallinen. Sotatoimissa metsä tarjosi suojaa, lämpöä ja turvallisuuden tunnetta. Metsän merkitys on kuitenkin säilynyt miehen mielessä rauhankin aikana. Siitä on Turun Reservinaliupseerien jotostoiminta ainutlaatuinen esimerkki.

Kotamaja-tiedote

Turun Reservialiupseerien erämiesjaoston pitkän aikavälin suunnitelmassa on usein mainittu oman tukikohdan hankinta, Tällainen kiintopiste lähellä Turkua loisi paremman mahdollisuuden nuorten ja myös muiden yhdistyksemme jäsenten maastotoiminnan harrastamiselle.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi erämiesjaosto ja yhdistyksen jäsenet työskentelevät tällä hetkellä.
Suunnitelmista on tulossa totta! Olemme saaneet vuokrattua maa-alueen lähellä Turkua Ruskon Kullavuoren maastosta. Kotamaja valmistunee vuoden 2000 syksyyn mennessä. Sen rakentamisella pyrimme edistämään nuorten ja myös vanhempien jäsentemme ulkoilu- ja maastoharrastusta. Hankkeen suuruudesta johtuen tarvitsemme yhteistyökumppaniemme tukea. Kaikki apu on tervetul-lutta, Muistamme lämmöllä tukijoitamme.

Turun Reservialiupseerit ry.

Kunniataulu Kotamaja hanketta tukeneille.

Teemajotos – nimensä mukainen
Toimittaja Jorma K. Mäkisen kuvaus Kotamajasta

Juhlavampia puitteita saa hakea, mitä suomalainen syyspimeä metsä tarjoaa.

Elettiin syksyä 1980, kun ensi kerran kokoonnuimme kuusten lomaan ja alettiin pitää loppusyksyn perinnettä aitoon sissityyliin metsässä. Silloin ei vielä tuumattu, että 25 vuoden perinnepyykkikin vielä pestään näissä jokseenkin samoissa merkeissä. Silloin luotu malli kun toimii tänäkin päivänä.
Niin jutustelivat jotosmiehet Ismo Salminen ja Jorma Mattsson marraskuussa 2004. Samaan aikaan näiltä miehiltä ilmestyi 30-sivuinen katsaus: 25 vuotta Teemajotoksia.
Arvokas moniste on kirjoitettu suurella sydämellä, huumorilla ja jopa aikamoisen tarkalla muistitie-dolla. Vaikka muistelmat on taltioitu tuleviakin jotospolvia varten, lienee paikallaan oheistaa pää-kohdat dokumentista.

Mikä ihmeen Teemajotos?

Näin kysyvät jotosmuistelmien tekijät ja vastaavat itse saman tien.
Ollaan jotoksella eli metsässä. Nuotiopiirissä, laavulla, kodassa tai kämpässä – missä ympyröissä kulloinkin ollaan. Pidetään illan kuluessa vapaamuotoinen esitys jostain aiheesta, joka kuulijoita kiinnostaa ja liittyy jollain tavalla jäsen kunnan tietoihin ja koulutukseen. Aiheen esittelee pyydetty asiantuntija taivas kattona ja kuuset taustatehosteina.

Teemajotoksen idea on karun pelkistetty. Se tarjoaa vaihtelua syksyn pimeimpään aikaan aitoon metsäsissihenkeen. Teemojen esittäjätkin ovat saaneet poikkeavan ja mielikuvia herättävän työym-päristön esityksilleen. Ajatus on toiminut muitta mutkitta jo 25 vuotta.

Teemajotos ei syntynyt sattumalta. Vuonna 1980 viiden kaverin ryhmä päätti kokoontua ja muistella sen vuoden aikana tehtyjä kilpailumatkoja ja retkiä. Porukassa olivat Tapio Koivisto, Raimo Nissi, Erkki Lehto, Matti Linna ja koko idean isä ja kantava voima Ismo Salminen.

Tuolloin joukko majoittui Raasinkorpeen. Jotoksen paikka on aina löytynyt jostakin Lounais-Suomen metsäalueelta, Hämeessäkin on vierailtu. Jo ensi kerrasta lähtien Teemajotoksen ajankoh-daksi vakiintui itsenäisyyspäivää edeltävä ilta ja iltayö.

Mukana on yleensä ollut parikymmentä reserviläistä, joskus enemmänkin. Joukossa on usein myös Riista- ja kalamiehiä ja menutkin on valittu heidän mieltymyksensä mukaan, hirvikeittoa, loimulohta, peuraa ja sorsaa. Väliin on nuotiolla käristettyä proosallista makkaraakin iltapalana.

Teemajotos on saanut nimensä siitä, että nuotioiden savussa on keskusteltu jostakin aiheesta. Alus-tajia on asiantuntijoiksi löytynyt aina Viroa myöden. Aiheita on löytynyt sotiemme historiasta, puo-lustusvoimiemme valmiuksiin ja Pietari antikriminaalikisoihin asti.

Ajankohdasta johtuu, että kukaan normaali-ihminen ei silloin metsässä liiku. Mustan kahvin tuoksu leviää tummaan metsään, ketun rääkäisy kuuluu edempää ja tiainen saattaa piiskuttaa.

Yleensä puoleenyöhön mennessä miehet ovat vähin äänin vetäytyneet kotikulmilleen, kuvailee jotoksen tunnelmia Ismo Salminen.

Kullanvuoren kotamaja

Paikka on tunnettava, jotta sinne löytää.

Erämiesjaoston järjestämien jotosten vakiopaikaksi on sukeutunut Ruskon Kullanvuoren pohjois-päässä oleva yhdistyksen oma kotamaja. Kodan rakensi omin käsin ja omien piirustusten mukaan Ismo Salminen kesällä 2000. Talkooväkeä oli mukana tarvikkeiden kuljetushommissa. Kotamaja sijaitsee entisen turkulaisen ja nyt Mikkelissä asuvan Yrjö Peltolan mailla.
Kotamaja on kartionmuotoinen rakennus, jonka keskellä on tulisija keitinorsineen ja paistinvartai-neen. Savu nousee lakiaukosta ja seinustoja kiertävät istuinsijat, joille mahtuu tiivistämällä pari-kymmentä miestä. Ulkona on lisäksi keittopaikka, pohjan puolella kalliomännikköä ja muualla aar-nikuusikkoa.

Lähistöllä ei ole varmuudella juotavaksi kelpaavaa vettä kovin lähellä. Hieman kauempana on usei-takin lähteitä. Aivan Peltolan metsälön rajalta alkaa Kullanvuoren luonnonsuojelualue. Suokullaan vaellusreitti sivuaa aluetta. Kullanvuori on korkein laki peninkulmien säteellä 70,8 m). Kotamajan alapuolella (se sijaitsee ylempänä pienellä kalliotasanteella) on aarnikuusikkoa. Tuulenkaatoja on siellä täällä, joten polttopuita riittää.

Alussa oli vain mies, kirves ja metsä. Teemajotos -81, Parivartio-lehden artikkeli

Jo toisen kerran Varsinais-Suomen Reserviläispiirien loppusyksyn Teemajotos toteutettiin. Nyt ko-koontui n. 15 miestä Laitilasta, Loimaalta, Turusta, Alastarolta, Naantalista ja Ruskolta yhteisille tulille Raasinkorpeen. Koordinaatit oli annettu Parivartiossa (p=4055, I=7038). Teemana oli nyt jotosmajoitteet.

Alkutalven tunnelmaa

Metsässä oli lunta muutama sentti, synkässä kuusikossa ei sitäkään. Pakkasta oli sopivasti – aamulla olivat pakit tukevasti jäässä. Tiheä korpikuusikko on talvella sopiva yöpymispaikka, tuliselle aukiolle ei silloin ole menemistä. Kuusikossa myös päivä pimenee nopeasti. Jo klo 16 aikaan sai kaivella lamput esiin. Illan pimeydessä partio toisensa jälkeen ilmestyi pimeydestä laavuleiriin, tulille ja tuliaiskahville. Vettä sai suonreunan ojasta, tervaskantoja vanhan palaneen metsän jäljiltä oli leirin takainen kalliomäki täynnä. Puuta ja vettä oli siis riittämiin.
Tervaksen tuoksu tunkeutui vaatteisiin illan mittaan nuotion loimussa istuttaessa. Teemajotos tuntuu vaatekomerossa vielä kuukausienkin jälkeen!
Myös nuotiossa foliossa kypsennetty hirvenpaisti tuoksui rienaavasti kilpaa kahvin kanssa. Joskus puolen yön jälkeen ryömivät useimmat makuupusseihinsa. Naapurilaavun kilpakuorsailu ei olisi ollut kunniaksi yhdellekään sissiosastolle. Sissihän nukkuu aina tilaisuuden tullen.

Majoitteissa on valinnanvaraa

Teemajotoksen teemaksi valittiin tällä kertaa jotosmajoitteet. Leiripaikalla olikin pystyssä kym-menkunta erilaista kevytmajoitetta. Niitä olivat mm. louevaate, partiolaavu, kota(tai umpilaavu), Commando-vaate, myrskyteltta (kevyt-, vaellus- jne. teltta), umpiloue ja sissiteltta.
Majoitteet käytiin joukolla läpi iltayön kuluessa. Edut ja varjopuolet todettiin, kaikissa majoitteissa on kumpaakin. Kehittelyvaraa löytyy vielä päteville miehille. Mielipiteitä löytyi runsaasti, useimmat majoitteet olivat tuttuja entuudestaan. Myös ”A4-saastetta” sai jokainen käteensä. Lumi-luolayöpymisestä ja toisaalta termoteltoista oli ajossa esitteet.

Kota oli useimmille uusi ja outo majoite. Se sai osakseen ansaittua huomiota. Perusmallihan on tunnettu lumi-ilmaston kansoille (monet Siperian kansat, saamelaiset, Pohjois-Amerikan intiaanit) ympäri maapallon. Kota (tai umpilaavu, ”tiipii”jne.) vaatii toimiakseen siedettävän savuttomana kunnon tulen, jonka nostattama lämminilmapatsas työntää liiat savut laen aukosta ulos. Puun kulutus on kuitenkin avolaavun vastaavaa pienempi. O ilmeisesti vain ajan kysymys, koska ensimmäiset sarjatuotantokodat ilmestyvät markkinoille. Edut ovat ilmeiset.

Loue-vaate on markkinoiden kevein (600 g) tilapäismajoite ja ilmeisesti halvinkin (n. 250 mk). Tämä on sopiva malli etenkin kilpailukäyttöön (esim. jotoskilpailut). Kolmiomaisen loue-vaatteen alle mahtuu kaksi miestä. Pieni se on, jos on kevytkin.

Sissiteltta on vanha tuttu suomalaiselle miehelle jo varusmiesajoilta. Niitä saa myös siviilimarkki-noilta. Maksavat tosin yli 2.000 mk kappaleelta. Teltta on kamiinoineen raskas kannettavaksi, ehkä ahkiossa menettelee. Telttaa voi tuskin pitää yli 20 kg:n painoineen (kamiina mukaan lukien) ”ke-vytmajoitteena”. Talviolosuhteisiin koeteltu sissiteltta sopii kuitenkin mainiosti. Umpinainen teltta-rakenne pitää lämmön sisällä ja tuulen ulkona. Puitakin kuluu avolaavua vähemmän. Sisällehän mahtuu nukkumaan kaiken lisäksi helposti kymmenkunta isoakin miestä.

Commando-vaate on 3x3 metrin kokoinen. Aluflex/maastokuviokankainen vaate, jossa on reunoissa ja kulmissa kiinnityslenkit. Nämä lenkit todettiin nyt aivan liian pieniksi pakkasessa paljain käsin sormeiltaviksi. Vaatteita voi yhdistellä toisiinsa laajemmaksi kokonaisuudeksi. Pystytys – tapoja on useitakin – vaatii kuitenkin etukäteistä tutustumista. Vaatteen hinnan (n. 400 mk) todettiin olevan aivan liian korkean. Tämä RannJP:n kouluttajan suunnittelema uutuustuote muistuttaa kovasti Hä-meen partiopoikapiirin jo 50-luvulla kehittämää Erätoveri-vaatetta.

Termotelttaa voi kutsua myös kevyt-, vaellus- tai myrskyteltaksi. Markkinoiden kymmenistä mal-leista oli esillä eräs parhaimmista, jo toimintansa lopettaneen vaasalaisen Kaverituote Oy:n IGLU/2. Perusrakenteena näissä telttamalleissa on sisä- ja ulkoteltta sekä useimmissa n. päätyabsiidit, eli tilat, joissa voi pitää vaikkapa rinkkojaan. Termoteltta on sinänsä varsin uusi ratkaisu kevytmajoitteena. Vasta 60-luvun alussa tulivat ensimmäiset mallit Fjällräveniltä. Mikään talviteltta termotelttakaan ei ole. Lumettoman ajan ihanneteltta se varmasti on. Kaikki kiilat ja kepit kun ovat vakiovarusteena voi sellaisen kanssa yöpyä myös tundralla, avotunturissa. Termoteltat ovat varsin kallis ostos; useimmat mallit maksavat yli 1.000 mk.

28. TEEMAJOTOS KULLANVUOREN MAASTOSSA 30.11.- 1.12.2007
Parivartio-lehden artikkeli

Maakunnan reserviläisten odotetuin loppusyksyn tilaisuus Teemajotos oli jälleen ja nyt 28. kerran Ruskon Kullanvuoren tuntumassa.
Marras-joulukuun vaihteen synkkää pimeyttä kevensi juuri sataneen lumen ohut kerros. Kuusikko ei ollut aivan niin yönmusta, kuin ilman lunta. Varsinais-Suomen reserviläisiä opasti metsässä lepatta-vien kynttilöiden polku kodalle. Uusien tulijoiden olisi ollut vaikeaa sitä muutoin löytää. Reservi-läisten Kotamaja kun on sankan kuusikon keskellä, mutta ylempänä kallionrinteellä.
Teemajotos oli nyt 28. kerran. Tilaisuuden tarkoituksena on aina ollut tarjota metsään sopivaa asiaa vapaamuotoisen esitelmän muodossa ja samalla tilaisuuteen sopivaa purtavaa ja juotavaa.
Etäisimmät tulijat olivat Mikkelistä ja Kiukaisten Paneliasta asti.

Poronkäristystä ja loimulohta

Reserviläisten tunturikurssilla 1991 varsinaissuomalaiset reserviläiset pääsivät silloisen kapteeni (nykyisin evl) Pasi Toivanen, Ivalon sissikomppanian päällikön opastuksella poronkäristyksen ja loimulohen makuun paikalliseen tapaan kokattuna. Nyt tämä erämaan herkkuresepti otettiin käyt-töön uudelleen. Poronkäristys käristettiin muuripadassa. Samaan aikaan loimulohi tirisi pikku hiljaa kodan tulen lämmössä.
Tarjoiluun on aina ilman muuta kulunut mustaa pannukahviakin. Niin nytkin. Ilta aloitettiin mainit-tujen herkkujen avauksella.

Teemana Lapin sota ja Luton miehet kenttävartioineen

Teemajotoksen asiapuolen esittelyn aloitti evl Yrjö Peltola antamalla aluksi yleiskuvan ja esittelyn sotatilanteesta Lapissa 1941 - 1945. Varsinaisena kohteena oli Petsamon alue ja siellä olevat saksa-laisjoukot sekä tilanteen yleinen kulku siellä (Suomen) jatkosodan aikana. Sen jatkona oli tunnettu Lapin sota suomalais- ja saksalasijoukkojen kesken. Taustalla idempänä olivat venäläiset. Väli-rauhansopimuksen teon jälkeen venäläiset, virallisesti liittoutuneet, määräsivät valvontakomissionsa avulla sodan viime vaiheiden kulun Lapissa. Tämä oli tämänkertaisen teeman välttämätön johdatus seuraavaan osaan. Yrjö Peltola antoi lyhyessä ajassa asiantuntevan kokonaiskuvan sodan loppuvai-heista pohjoisessa.

Seuraavassa osassa tutkija Jorma Mattsson esitteli Luttojoen laaksossa toimineen Petsamon Erillis-osaston eli Er.Os.P:n toimintaa kenttävartioineen. Sen komentaja maj. (myöhemmin kenr.ltn. Raja-vartiostojen komentajana) Antti Pennanen perusti jatkosodan alussa 13 kenttävartiota Luton kairalle. ”Pennasen porukkana” (nykyisin Luton miehinä) tunnettu, Lapin miehistä koottu noin 1200 miehen vahvennettu pataljoona oli alistettu saksalaisten alaisuuteen suojaten sen oikeaa, eteläistä sivustaa Luton laaksossa.

Syyskuun alussa 1944 Er.Os.P luovutti välirauhansopimuksen teon jälkeen kenttävartionsa saksalai-sille. Nämä olivat asemissaan vain runsaan kuukauden ja vetäytyivät sitten pääjoukon mukana Nor-jaan. Heti perään tulivat venäläiset joukot. Tämä selittää sen, miksi nyt voidaan puhua ”kolmen ar-meijan kenttävartioista” lähes samoilla sijoilla ja maastoissa.

Kolmen armeijan kenttävartioita

Teeman lopuksi Jorma Mattsson kertoi kesällä 2007 kiertäneensä rajavyöhykeluvan turvin Urho Kekkosen kansallispuiston itärajalla – Suomen valtakunnanrajalla – ja piirtäneensä siellä olevat kolme kenttävartiota asemapiirroksina talteen sekä valokuvanneensa, mitä niistä nykyoloissa vielä oli jäljellä.

Raja-Joosepin kentän takan oleva kenttävartio on pääosin venäläisten jäljiltä loppuvuonna 1944. Anterijoen laaksossa on lähekkäin kaksi muuta lisää. Toinen niistä, Saunaharjun laella oleva on saksalaisten kenttävartio syyskuun alusta lokakuun loppuun 1944. Sen lähellä Anterijoen niemek-keessä oleva (valtakunnan rajalta 700 m länteen) on tyypillinen suomalaisten kenttävartio saunoi-neen. Se oli Pennasen sarkatakkien miehittämä 1942 – 1944. Vartion päällikkö kersantti Uula Musta luovutti sen saksalaisille 8.9.1944. Nämä rakensivat kuitenkin itselleen uuden vartion viereisen pikkuvaaran laelle. Tietoja näiden kenttävartioiden nykytilasta ei ole saatu tätä aikaisemmin.

Teemajotos on joka syksy

Mitä epämukavampaa, sitä mukavampaa sanoi jo lapinkirjailija Kullervo Kemppinenkin. Teemajo-toksen käristyksien, loimukalan ja esitysten perään joukko hajaantui pimeään metsään. Tämän vuo-den Teemajotos oli maisteltu ja kuultu.

Seuraava Teemajotos 2009 on oleva jälleen – ehkä Ruskolla, ehkä jossain muualla. Kannattaa seurata Parivartion ja muiden lehtien kiltapalstojen ilmoituksia tulevanakin syksynä.

29. Teemajotos Ruskolla 5.12.2008
Parivartio-lehden artikkeli

Perinne ei katkea, sillä tämän vuoden 2008 Teemajotos pidetään nyt 29. kerran. Paikkana oli jo va-kiintunut Ruskon Kullavuoren kotamaja. Tilaisuudella erähenkiset reserviläiset aloittivat itsenäi-syyspäivän vieton perinteisesti vuorokauden etuajassa, tarkkaan sanottuna sitä edeltävänä yönä.
Maakunnan miehiä oli saapunut paikalle, synkkien kuusten katveeseen, parikymmentä. Tilaisuuden aloitti valorakettien laukaus. Kun parisen viikkoa sitten sataneet lumet olivat jo ehtineet sulaa, valo-raketin leimahdus valaisi yön pimeyden hetkeksi. Voi sanoa, ettei varsinaissuomalainen – ja mikään muukaan – maasto voi joulukuun alussa tämän pimeämpi olla, jos ei ole lunta maassa.

Lohikeittoa ja hirvenmaksaa

Maastoon oli sijoitettu jätkänkynttilöitä ja aivan tavallisiakin sellaisia. Synkässä kuusikossa olevaa kokoontumispaikkaa; kotamajaa ei olisi muutoin löytänyt monikaan.
Paikalliselta einesyrittäjältä oli tuotu lohikeittoa. Kun lämpölaatikon kansi saatiin auki, kuuma höyry ja muhevat tuoksut saivat tilaisuuden alkuun. Joku raja sentään pitää olla sissiinkin muonituksessa! Illan teema kun oli muuta, kuin muonanteko. Iso nuotio loi tunnelmaa ja ennen muuta valoa. Keiton vauhdittamana siirryttiin kotaan, jossa ev.ltn Yrjö Peltola Mikkelistä piti illan teeman, joka oli Itsenäinen Suomi 91 vuotta – sotia ja suden kuoppia.
Samanaikaisesti käristettiin kodan nuotiolla voissa tavallaan jälkiruuaksi hirvenvasan maksaa.
Painikkeena oli mustaa pannukahvia yön teemaan.

Ismo Salminen onnittelee V.-S:n piirin johtajaa Ilkka Sointua ylennyksen johdosta.

Teema

…vei nelisenkymmentä minuuttia ja sai aikaan keskustelua, kuten tilanteeseen on aina Teemajotok-silla kuulunut. Illan teema kattoi Suomen koko itsenäisyyden ajan. Yrjö Peltola esitti kuluneiden vuosikymmenien kulun sotahistorian tutkijan kannalta painottaen avainkohtia eli sudenkuoppia, kuten hän asian ilmaisi. Aiheen otsikon mukaisia sotia ja sudenkuoppia kertyikin runsaasti. Näinkin laajan aihepiirin esittäminen tiivistäen vaatii esittäjältään tiukkaa otetta ja sitä nyt varmasti oli.
Esitystä seuraava keskustelu aiheutti esittäjälle kysymyksiä ja lisätietoja saatiin. Teema oli kuitenkin nyt yleisluontoinen kuvaus maamme menneestä itsenäisyyden ajasta.

Itsenäisyyspäivä alkamassa

Läsnä olevilla oli runsaasti tehtäviä seuraavan päivän itsenäisyyspäivä huomioiden. Nyt oli valta-kunnallinen paraati Turussa ja osa kuulijoista oli menossa mukaan marssirivistöön. Myös sankari-hautojen kynttilöiden vienti paikoilleen vaati tekijänsä. Niinpä noin puolen yön maissa joukko ha-jaantui pimeyteen juuri alkaneen juhlapäivän tehtäviin.
Muutamat sissit jäivät kotaan yöpymään. Kotanuotion paikalle nostettiin kamina ja jääneet ryömivät makuupusseihinsa. Aina on joukossa heitäkin, joilla riitti keskustelua pitkälti aamuyöhön.
Sää suosi tämänkertaista Teemajotosta ainakin siinä mielessä, ettei nyt taivaalta tullut mitään; ei vettä eikä lunta. Jopa tähtitaivas tuli esiin ja alkava kuu näyttäytyi sekin.

Seuraava Teemajotos

Seuraava Teemailta tai –yö on oleva 30. kerta vuoden 2009 itsenäisyyspäivän aattona. Jotain aivan erityistä on tiedossa pyöreän kertaluvun kunniaksi. Näin ollen seuraavan syksyn Parivartiota kan-nattaa tutkia tavallistakin tarkemmin, sillä kutsu on siinä ajallaan, kuten aina ennenkin.
Ismo Salminen

Takaisin sivun alkuun TÄSTÄ