Näin aluksi
Joskus voi käydä niin, että suunniteltuun projektiin on pakko tehdä korjausliike. Niin kävi TAMRUN Asevelimaja-projektissakin. Kuvittelimme senioreiden kesken tekevämme nettiyhteenvedon 50-luvun asevelimajoista ja niiden merkityksestä vapaaehtoiselle maanpuolustustyölle. Aihe kuitenkin laajeni matkan varrella ajallisesti, sisällöllisesti ja merkitykseltään niin, että nyt vuosi käynnistysesittelyn jälkeen olemme aivan uusien haasteiden keskellä.
Majat olivat merkittävä osa toimintaa
On käynyt selväksi, että maja syntyy tarpeesta. Myös Asevelimaja-projekti syntyi tarpeesta, jos ”surutyötä” majasta luopumisesta voidaan tarpeena pitää. Kertyneen maja-aineiston aika-akseli piteni suojeluskuntamajoista tämän päivän rakennusprojekteihin, sotainvalidien majatoiminnan motiivit poikkesivat täysin tämän päivän reserviläisyhteisön tavoitteista. Kuitenkin perusarvona on kaikissa majatoiminnoissa ollut oman maan ja ajattelun vapaus. Majat ovat perustuneet veljeys-ajatteluun. Yhdessä tekeminen kasvattaa aina yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Vertaisryhmän kokemusten ja ajatusten vaihto on hyvää terapiahoitoa. Hikinen urakka, sauna ja rentouttavat saunajuomat loivat hyvät puitteet veteraanipolven sotakokemusten purkamiseen.
Toimintaympäristö on muuttunut
Tänä päivänä ainakin yli puolet asevelimajoista on muussa kuin alkuperäisessä käytössään. Osa on kehittynyt kunto- tai kurssikeskuksiksi. Osa on muuttuvissa olosuhteissa kuitenkin onnistunut säilyttämään alkuperäisen roolinsa. Veteraanityö on kanavoitunut perinnetyöksi. Kunnalliset ja seurakunnalliset tahot odottelevat viimeisten veteraanien poistumista asemakaavarasitteiden paineissa.
Perinteistä vapaaehtoistyötä
Luetteloitu on 183 reserviläismajaa, 52 veteraanimajaa ja noin 80 sotainvalidimajaa. Veteraani- ja invalidiyhdistyksistä ja osastoista on kuitenkin vielä puolet käsittelemättä. Koossa on loistavia tarinoita ja upeita kuvia. Arvokasta aineistoa ovat käsinkirjoitetut muistelot, pöytäkirjat, lehtileikkeet ja lehtikuvatkin. Kaikki materiaali täytyy ensin kirjoittaa HTML-muotoon, muokata aineisto johdonmukaiseksi tarinaksi, siirtää se verkkosivujen pitäjälle ja lopuksi toimittaa nettiin muitten luettavaksi. Kaikki tehdään talkootyönä, joten toivon työryhmällemme ymmärrystä, jos viestinne ei heti olekaan näkyvillä netissä. Kaiken aikaa on monta rautaa tulessa, mutta kenttä toimii omassa tahdissaan. Tietoja tulee, kun tiedonhaltija katsoo sen tarpeelliseksi. On itsestään selvää, että emme tavoita jokaista majaa rakentanutta joukkoa. Emme siihen pyrikään, mutta pyrimme niin kattavaan kokonaiskuvaan kuin mahdollista. Sen olemme menneille majanrakentajille velkaa. Minulta on kyselty jo useaan kertaan matrikkelin ilmestymisestä. Kun kaikki kertynyt materiaali on saatu valmisteltua painokuntoon, ilmoitamme dedlainin.
Kertausta
Siivikkalan maja myytiin 2005, ”surutyö alkoi”.
2008 perinnetyö- projekti käynnistyi Tamrun senioriryhmässä.
2009 projektin esittely ja motivointi, järjestösihteeri Virpi Kukkonen välitti 655 reserviläisyhdistyksen ja 18 piirilehden yhteystiedot.
Esittelykirje yhdistyksiin ja artikkeli piirilehtiin. Saapuvan materiaalin käsittelyä.
3/2009 Sirkka Ojala avasi www.asevelimajat.fi –kotisivut.
10/2009 yhteydet veteraanijärjestöihin ja Tammenlehvän perinneliittoon.
11/2009 yhteydet Sotainvalidien Veljesliiton ja Suomen Sotaveteraaniliiton piirien toiminnanjohtajiin. Internet-, historiikki – ja haastatteluaineiston käsittelyä.
2/2010 materiaalin käsittely jatkuu.
Asioiden ja painotusten valinta on toimittajan tuskaa. Projekti on kuitenkin yksityisten kirjoittajien tuotos ja sen tulee näkyä ja tuntua lopullisessa kirjallisessa muodossa. Vappuun mennessä pitäisi päättää esiteltäisiinkö aineisto aikajärjestyksessä, järjestöittäin vai alueittain/piireittäin vain olisiko järjestys; ensin suurimmat ja kauneimmat ja pienet perässä.
Anna apua ja ideoita: eke.aaltonen (at)gmail.com
Sivuston kuvamateriaalina on osittain käytetty Suomen Kuvalehdissä vuosina 1941 ja 1943 julkaistuja rintamavalokuvia. |
