HEIKINPIRTTI

Heikinpirtti sijaitsee Loimaalla ja sen omistavat Loimaan Seudun Reserviläiset. Heikinpirtti kunnostettiin kokonaan talkoovoimin vuosina 1978-1983. Nimensä se sai rakentajansa mukaan.

Majan hankinnan suunnittelua

Ajatus omasta majasta oli ollut vireillä toiminnan alusta lähtien. Ensimmäisen kerran oman kesämökin hankinnasta keskusteltiin vuosikokouksessa 30.3.1958 mökki piti hankkia omien jäsenten tekemien lahoitusten turvin.

Seuraava merkintä aikakirjoissa on vuosikokouksesta 36.1.1965, jolloin Into Lehtonen esitti hiihtomajan rakentamista. Hän mainitsi mm. esimerkeistä, joissa tällaiseen on saatu avustusta veikkausvaroista. Asia jätettiin tuolloin johtokunnan kehiteltäväksi.

Majan tarve oli useinkin esillä, vaikka pöytäkirjamerkintöjä ei ollutkaan aina tehty. Vakavammin majan hankkimista pohdittiin 1970-luvun alussa, jolloin Pekka Markula toi ehdolle Loimaan Pahikaisissa sijaitsevan Similän asuinrakennuksen (ei Heikinpirtti) mutta ajatus ei tuolloin saanut riittävästi kannatusta.

Varsinainen toteuttamisvaihe maja-asiassa lähti liikkeelle tammikuussa 1977 uuden hallituksen pitäessä ensimmäistä kokoustaan. Sopivaa paikkaa alettiin tutkia, keskusteluissa mainittiin mm. Ensio Lehtisen kotimökki Ypäjällä. Ratkaiseva ehdotus saatiin vuoden viimeisessä kokouksessa ja asialla oli jälleen Pekka Markula. Hän tarjosi yhdistykselle vuokrattavaksi omistamaansa rakennusta Pahikaisten Alaniitun tilalta. Kertunmäen ja Varkaanmäen maastojen läheisyydessä sijaitseva kohde kiinnosti johtokuntaa ja paikkaa päätettiin tutkia.

Hanke alkoi kypsyä nopeasti ja paikka todettiin sopivaksi ja kun Markula lupasi vuokrata majan läheisyydestä paikan myös lähinnä ampumahiihtoon tarvittavalle ampumaradalle ryhdyttiin hanketta toteuttamaan.

Majan "esihistoria"

Alaniitun tilalla oleva rakennus oli talousrakennus, jonka maanviljelijä Heikki Norri oli rakennuttanut
1940 -luvun lopulla. Se oli tehty sodanjälkeiseen tapaan uudistilan ensimmäiseksi rakennukseksi, jossa voitiin myös tilapäisesti asua ennen varsinaisen asuinrakennuksen valmistumista.

Hirrestä veistettyyn rakennukseen oli suunniteltu talli, navetta ja sauna sekä tallin yläpuolelle huone, jossa poikamiehenä elelevä Heikki Norri asui. Toisessa päässä rakennus jatkui lautarakenteisena latona. Pihapiirissä oli lisäksi toinen rakennus, jossa sijaitsi aitta sekä puuvaja. Navetta oli jäänyt keskeneräiseksi eikä siellä ollut pidetty karjaa. Vesijohto rakennukseen oli vedetty läheisestä lähteestä. Rakennus jäi autioksi kun Heikki Norri 1970-luvun puolivälissä sairastui. Vuosikymmenen lopulla Pekka Markula osti tilan ja sai ajatuksen sen rakennusten hyödyntämisestä vuokraamalla ne reservinaliupseerien toimitiloiksi.

Veli Nieminen ansioitui puheenjohtajakaudellaan 1977-1982 Heikinpirtin tukikohdan kunnostuksen päävetäjänä. Ohessa toteutui myös oman lipun hankkiminen ja naisosaston perustaminen.

Takoo-operaatio käyntiin

Käytännön toimenpiteet rakennuksen vuokraamisesta ja sen kunnostamisesta käynnistyivät yhdistyksen johtokunnan kokouksessa 24.4.1978. Hanketta varten nimettiin majatoimikunta johon tulivat puheenjohtajaksi Veli Nieminen sekä jäseniksi Taisto Jokinen, Jorma Koivisto, Pekka Markula, Matti Vainio, Keijo Viljanen ja Taisto Vuorio.
Toimikunnan piirissä suunniteltiin rakennuksen kunnostustöitä Taisto Jokisen laatimien piirustusten pohjalta. Niiden mukaan tuli entisestä tallista sauna pesu- ja pukuhuoneineen. Saunasta saneerattiin keittiö ja navetasta takkahuone.
Alkuvaiheessa suunniteltiin niin, että rakennuksen toisessa päässä oleva lato-osa purettaisiin tarpeettomana. Onneksi siihen ei ryhdytty, sillä myöhemmin lato on ollut erittäin tarpeellinen jätepaperin koontipaikkana ja monessa muussa toiminnassa, toteaa kunnostustöiden eräänä vetäjänä ja myöhemmin majan isäntänä toiminut Lasse Talpiainen.

Heikinpirtin kunnostus aloitettiin kesällä 1978. Talkootöiden ensimmäisiin vaihesiin kuului mm. lattioiden pohjatyöt.

Talkootyöt aloitettiin 12. kesäkuuta tallin ja saunan "sisustuksen" tyhjennys ja purkutöillä. Kesäkuun aikana ehdittiin pitää kuusi talkootilaisuutta, joissa rakennustyö aloitettiin kaivamalla lattioiden alta maa pois ja valamalla niille uudet perustukset.
Talkoita suunniteltiin pidettäviksi niin, että työssä olisivat vuorollaan taitokilpailujoukkueiden muodostamat työryhmät vetäjiensä johdolla. Tämä järjestely ei ollut toimiva ja käytännöksi tuli talkooporukoiden vapaa muodostuminen. Vetäjinä toimivat vuorotellen Veli Nieminen ja Lasse Talpiainen.

Talkoita jatkettiin koko kesän ajan ja edelleen syksyllä. Töitä tehtiin jopa 3-4 kertaa viikossa. Kun lisäksi välipäivinä ajattiin soraa, kuljetettiin rakennustarvikkeita ym. oli majalla toimintaa useina viikkoina lähes jokaisena päivänä. Töitä riitti sillä sisäpuoliset työt oli tehtävä lattiasta kattoon lukuunottamatta takkahuoneen hirsiseiniä, joille riitti perusteellinen puhdistus. Savupiippu oli muurattava uudestaan, sähkölinja oli vedettävä ja tehtävä sähkö-ja vesijohtotöitä. Samaan aikaan rakennettiin myös ampumarataa läheiselle pellolle. Työt edistyivät kaikissa tiloissa, erityisesti saunassa, jonka valmistuminen oli asetettu ensimmäiseksi tavoitteeksi. Joulukuun 18. päivänä merkittiin talkoovihkoon saunan olevan melkein valmis. Talkoita laskettiin siihen mennessä pidetyn 70 ja talkootunteja kertyneen noin tuhat.

Valmista syntyi

Majatalkoot jatkuivat heti vuodenvaihteen 1979 jälkeen. Tavoitteeksi asetettiin, että pikkujoulujuhlat järjestetään omissa tiloissa. Ensimmäisenä kirjattiin saunan valmistuneen helmikuun 19. päivänä. Johtokunta pääsi kokoontumaan majatiloissa ensi kerran muutamaa viikkoa myöhemmin.
Erityisen paljon työtä vaativat takkahuoneen lattiatyöt sekä välikaton rakentaminen kokonaan uudestaan. Töitä jatkettiin läpi vuoden ja sen lopulla alkoi tulla valmista. Keittiö saatiin kuntoon marraskuun alkupuolella. Takkahuoneen osalta tuli "pikkujoulukiire". Tehoa lisättiin niin, että lattiaa tehtiin jonakin päivinä kahdessakin vuorossa.

Lippu vedettiin majan salkoon ensi kerran itsenäisyyspäivänä 1979. Takkahuoneen viimeistelykin saatiin päätökseen 18. joulukuuta. Talkootilaisuuksia todettiin siihen mennessä kertyneen kaikkiaan 160 ja tunteja tarkelleen 2106. Naisosaston perustamisen jälkeen myös naiset osallistuivat talkoisiin omalla panoksellaan.
Ensimmäisenä virallisena tilaisuutena järjestettiin hetimmiten talkooväen ja johtokunnan pikkujoulujuhla.

Puutalkoot ja avustukset merkittävänä tukena

Majan kunnostaminen olisi tuskin ollut mahdollista ilman yrityksiltä ja yksityisiltä saatua tukea. Puutavaraa esimerkiksi tarvittiin paljon ja siinä mielessä yhdistys järjesti toimialueellaan tukkipuutalkoot. Metsänomistajat suhtautuivat hankkeeseen hyvin myötämielisesti. Kokoon saatiin lähes kolmesataa tukkia, jotka kuljetettiin Santion sahalle. Tukeista sahattiin miltei kaikki kunnostustöissä tarvittu puutavara ja ylijääneistä saha maksoi sievoisen summan majan rakennusrahastoon. Pattinkia ja muuta puutavaraa sahattiin myös Hahkon sahalla.

Monet paikalliset ja valtakunnallisetkin yritykset avustivat rakennustyötä erilaisin materiaalilahjoituksin, myös ajoneuvoja saatiin käytettäväksi soranajoon ja muihin kuljetuksiin. Lahjoituksia tuli erikoisellakin tavalla. Veli Nieminen oli Toivakassa kilpailun jälkeen saunottaessa maininnut, että Loimaan majan saunaankin tarvittaisiin seinäpaneelit. Niin vain kävi, että eräänä päivänä tuli Leivonmäen sahalta Forssan kautta paneelilähetys, jolla saunan seinät saatiin verhoilluksi.

Heikinpirtti sai rakentajansa nimen

Majan nimeä oli pohdittu jo vuoden 1978 lopulta lähtien, jolloin jäseniltä pyydettiin nimiehdotuksia. Näitä tulikin erilaisia, mutta parhaaksi katsotun keksi Pekka Markula, joka ehdotti että maja nimettäisiin rakentajansa Heikki Norrin mukaan. Johtokunta päätti kokouksessaan 17.3.1980, että nimeksi otettaisiin Heikinpirtti.

Allekirjoitetuksi tuli myös vuokrasopimus, jolla maja sekä ampumarata-alue vuokrattiin 20 vuoden ajaksi. Vuotuinen vuokra oli nimellinen. Talkootyöt Heikinpirtillä ja ampumaradalla jatkuivat edelleen. Yläkerran huoneen kunnostus oli vuorossa. Työ valmistui syyskesällä . Syksyllä rakennus sai ulkovuorauksen. Maalausta ym. pikkutöitä jatkettiin. Ulkomaalaus lykkääntyi mm. sateiden takia alkukesään 1982. Maalaus toteutettiin suurella talkoojoukolla. Työtunteja kertyi 150, mutta maaliakin kului 150 litraa.
Kun moottorikelkalle rakennettiin latoon oma lukittava säilytyskoppinsa sai Lasse Talpiainen vuoden 1982 lopussa merkitä talkoovihkoon, että maja on neljän ja puolen vuoden uurastuksen jäkeen siinä kunnossa, että voidaan keskittyä sen kunnon säilyttämiseen. Talkootunteja majan päiväkirjaan oli kertynyt jo noin 3000.

Maalaustalkoissa oli tekijöitä runsaasti. Punaväriä saamassa Heikinpirtin piharakennus.

Heikinpirtti sai alusta lähtien runsaasti kättöä. Vilkkaampina vuosina käyttökertoja on ollut noin 80, joista puolet vieraiden varaamia. Alkuaikoina toimi emäntä Annikki Markula ansiokkaasti pirtin "talonmiehenä" pitäen tarkkaa huolta siivouksesta ja muista asioista. Kurinpito oli tiukkaa jos asiat eivät pysyneet kohdallaan.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on majan läheisyyteen rakennettu ensin laavu, jonka jälkeen rakennettiin vielä kota. Tällä hetkellä rakenteilla on ampumakatos.