ENSIMMÄINEN YHTEYDENOTTO, 16.01.2009

Ensimmäinen vastaus joukkokirjeeseemme tuli 16. tammikuuta 2009. Siinä Jarmo Tölski Lemin Reserviupseerikerhosta kertoi, että heillä ei ollut majatoimintaa ja toivotti onnea projektille. Tuli ihan hyvä mieli, palaute oli myönteinen. Tammikuussa tuli yhteensä seitsemän palauteviestiä.

ODOTTELUA

Esittelykirjeen lähettäminen ei näyttänyt tuottavan tulosta. Kerhojen puheenjohtajat tai majavastaavat pohdiskelivat kannattaako vastata tai mitä kannattaisi vastata kyselyyn. Tehtävänantokin oli jotenkin ehdollinen ja epämääräinen, siitä ei selvinnyt rasti ruutuun menettelyllä kuten liittojen toimintakyselyissä. Piti siis löytää asiasta kiinnostuneita henkilöitä, jotka saattaisivat asiasta aktivoitua. Jälleen uusi yhteys Virpi Kukkoseen, jolta löytyi piirilehtien yhteystiedot. Projektin esittelyartikkeli postitettiin 18 piirilehteen. En tiedä, kuinka moni sen julkaisi kevään aikana, mutta palautteista selvisi, että piirilehtiä oli luettu.  Hienoa…..

www.asevelimajat.fi 16.2.2009

Omat kotisivut saatiin avatuksi helmikuun lopulla. Sirkka Ojala, kuvatoimittaja ja monen yhteisön lehdistö- ja kirjoittaja-avustaja laati aihetta korostavat ja teemaa tukevat internet-sivut, joille saapuvaa materiaalia voidaan ladata muiden luettavaksi ja kannusteeksi tarttua itse kynään.  Helmikuussa tuli muuten kaksi vastausta, joista toinen oli majatarina.

EI MUUTA KUN TÖIHIN, maaliskuun loppupuoli 

Nyt oli käynyt selväksi, että oli kaksi selvää väylää selvitä asettamastamme projektista. Ensimmäinen on tehdä muutamasta mallimajasta kuvateos ja toinen väylä tehdä jonkinasteista tieteellistä painatusta sisältävä tilastokuvaus majatoiminnasta. Vain jälkimmäisellä vaihtoehdolla oli merkitystä ja työsuunnitelma piti laatia sen mukaan. Piti siis selvittää ne yhdistykset, joilla majatoimintaa oli ollut. Ensimmäinen toimenpide oli yhteydenotto piirien toiminnanjohtajiin. Ajatus oli, että kukin tietäisi oman vastuualueensa toimijoista sen verran, että selviäisi kellä piirin yhdistyksistä oli majatoimintaa. Yhteyttä otettiin puhelimitse ja sähköpostitse, mutta pian selvisi, että sitä kautta tietoja kentän toiminnasta ei saataisi. Seuraavaksi siirryttiin veli-googleen, joka ystävällisesti jaksoi vastailla, jakaa yhteystietoja ja sähköpostiosoitteita. Tosin eri piirien välillä oli suuria eroja sivustojen selkeydessä ja informaation tasossa. Viimekädessä yhteystieto saatiin vasta 020202:sta.  Tieto päätettiin hankkia joka yhdistyksestä keinolla millä hyvänsä, jotta erilaisista tilastoartikkeleista saataisiin mahdollisimman kattavia. Mistähän johtuu, että reserviläisten sivut olivat merkittävästi selkeämmät ja informatiivisemmät kuin Rullin sivut. Olisikohan syynä ollut reserviläisten järjestötoiminnan rakennemuutokset.

Piiri toisensa jälkeen käytiin läpi ja kesään mennessä puolet niistä saatiin käydyksi läpi kesään mennessä. Maaliskuussa tuli neljä yhteydenottoa, mutta puhelinralli kävi kuumana.

SUOMEN RESERVUPSEERILIITON PROJEKTITUKI, 26.5.2009

Suomen Reserviupseeriliitto myönsi tiedonhankintavaiheen projektitukea Asevelimaja-tutkimuksellemme sataviisikymmentä ( 150 ) euroa, josta suuri kiitos.

TUTKIMUKSEN AIHEPIIRI LAAJENEE

Aluksi oli tarkoitus kerätä majatietoja sotatraumojen hoitokeinona 50-luvun molemmin puolin. Puhelinkeskusteluissa selvisi, että tarkasteltavaa aikajanaa ei voinut katkaista, vaan majatoiminnan muodot ja sisällöt olivat kokonaisuus, joka alkoi suojeluskuntamajoista ja kuntokeskuksista
ja jatkuu tänä päivänä vapaaehtoista maanpuolustustyötä palvelevana liikunta-, ammunta-, koulutus- ja virkistystoimintana ollen keskeinen osa yhdistysten arkirutiineja ja taloutta.

Selväksi kävi myös, että upseeri- ja aliupseerimajojen lisäksi majoja toimintansa tueksi rakensivat myös sotaveteraanit ja sotainvalidit. Olipa valtakunnallisten järjestöjen ulkopuolisiakin yhteisöjä, kuten Tuuloksen Sotakaverit ja Reserviläiset.Parasta aikaa on meneillään veteraanipolven majatoiminnan integroituminen upseeri- ja reserviläisyhdistyksiin. Jotkut veteraaniyhdistykset, kuten Lopella, jatkavat perinneyhdistyksinä veteraanikunnan vähentyessä ja poistuessa riveistä. Majasta ja perinnetyöstä vastaa erillinen perinnejaosto sääntöjensä mukaisesti. Näin vältytään siltä, että veteraanien ponnistukset eivät huku johonkin suureen rahastoon ja omaisuusmassaan ja katoa jälkipolvien tietoisuudesta.

MINKÄLAINEN MATRIKKELI???

On useammin kuin kerran kysytty, millainen matrikkeli asevelimajoista kirjoitetaan, jopa mitä se maksaa, jos ostaa useamman kappaleen. Kun kesä kääntyy syksyyn, niin on kyllä käynyt selväksi, että kirjallinen laitos tehdään. Edelleen kerätään materiaalia, varmasti koko syksyn ajan. Esille on noussut aihepiirejä, joista tulee kirjoittaa omat syventävät artikkelinsa. Majatarinat, majaesineet, majakuvat/-taide ovat henkilötietoja myöden arvokasta perinnetietoa vapaaehtoisen maanpuolustustyö siviilisektorista.

Erillisen artikkelin aiheita todennäköisesti ovat Suojeluskuntien perintö, Majojen taustayhteisöt, Sotaväsymys (jopa kolmanteen polveen), Aseveljien henkinen tuki – tuen puute –seuraukset, Majojen maapohjahankinnat ja nykytilanne, Tarviketalkoot, Rakennustalkoot, Sidosryhmät, ampumaseurat, metsästysseurat yms., Toimintaympäristön muutokset. Palautteista kerättävät tilastolliset jakautumat sisältävät myös paljon tietoa. Tärkein ja keskeisin osa matrikkelissa tulee kuitenkin olla jykevä, ylpeyden aihe, meidän oma maja, jonne kukaan ei tule  sanomaan, miten meidän pitäisi olla.