PÄIVÄKIRJAMERKINTÖJÄ 15.3.2010

Pahoitteluni kaikille, joille en ole ehtinyt vastata ja kiittää yhteydenotosta, saamistani viesteistä ja aineistoista. Myönteinen palaute, vaikka pienikin, piristää. Veteraanipuhelut saattavat kestää tunninkin, kun läpikäydään koko sodanjälkeisen elämän kirjo.

Kaipasin apua, missä muodossa kertynyttä aineistoa aletaan kirjoittamaan julkaisukuntoon. Yhdistävänä tekijänä on kuitenkin vertaisryhmätoiminta, joka sisällöltään perustuu käytyihin sotiin.
Sotainvalidin tarkoituksena oli paitsi akuutin henkisen kriisihoidon saaminen yhdessä tekemisestä, rakentamisesta, vertaisryhmäkeskusteluista ja neuvojen saaminen ongelmatilanteisiin, olipa sitten kyse liikuntaesteiden voittamisesta tai ihmissuhdeongelmista.

Parikymmentä vuotta myöhemmin syntynyt veteraanijärjestöjen majabuumi oli selkeästi perhekeskeisempää virkistys- ja kuntoutustoimintaa. Toisaalta kuitenkin sodan jälkeisten henkisten traumojen merkitys perhe- ja muulle ympäristölle alkoi korostua hoitoa tarvitsevana tekijänä. Tällöin kuunteleva veteraaniveli oli monelle ainoa ja korvaamaton apu. ”Kiirastuli” ei ollut vain Yrjö Jylhän ongelma.

Vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen majatoiminta on suurelta osin veteraanipohjaista, mutta se on aina ollut tulevaisuuteen ja maanpuolustusvalmiuteen tähtäävää.

Kaikille kolmelle ryhmälle on kuitenkin yhteistä ollut ”isänmaan asia”, jota ei välttämättä voi tämän tarinan yhteydessä avata. Sotalesket ja –orvot yhdessä invalidisukupolven kanssa ovat osansa antaneet. Veteraanit saavat ansaitusti olla ylpeitä, että Suomea ei miehitetty ja maa säilyi vapaana. Vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen tehtävänä on nyt maanpuolustushengen ja valvonta ja ylläpito. On kannettava vastuu siitä, että sotiemme uhraukset eivät olleet turhia. Asevelimajoilla oli ja on jokaiselle ryhmälle oma merkityksensä. Siksi se on tärkeä osa suomalaista sotahistoriaa.
Majatarinoiden kirjoittaminen jonkun kaavan mukaan auki latistaisi niiden sanomaa. Kun kirjoittaja on kertonut majatarinansa, siinä on oikean asiasisällön lisäksi oikeat painotukset ja tunnelmaa juuri sillä tavoin, että olennaisin tulee esille.

Julkaisun nettiversio avataan majakertomusten osalta alueellisilla yhteenvedoilla. Majateemaan perusteellisesti paneutuneet yhdistykset saavat melkoisesti palstatilaa, koska niiden tarinoissa tulee esille majatoiminnan kaari sekä sisällöllisesti että toiminnallisesti. Ketään ei kuitenkaan unohdeta, pienille tarinoillekin on paikkansa. Muistakaa ystävät hyvät, että kuva kertoo asiasta ja tunnelmasta joskus isosti enemmän kuin pitkäkin tarina.

Aina tulee virheitä. Jos huomaatte niitä nettiversiossa, ne voidaan aina korjata. Painetussa julkaisussa se ei enää onnistu. Myös lisäykset, poistot tai uudetkin tarinat voidaan ottaa mukaan vakuuttaa kuvatoimittajamme Sirkka Ojala niin kauan, kun matrikkelimme on nettivaiheessa.

Hyvää kevään jatkoa….eaaltonen