Kirjoita oma majatarinasi lue lisää TÄSTÄ

Siivikkalan maja

Heraman maja


Loimaan Veteraanipuisto

Kotamaja

Heikinpirtti

Honkaniemen maja


Ikaalisten Reserviläismaja

Kallioranta

Ruissalon kesäkoti

Sillanpään maja

Sivut avattu 22.3.2009
Päivitetty 19.8.2010

Sivuston ylläpito:
sirkka.ojala (at) gmail.com

KIITOKSET KIRJOITTAJILLE
Asevelimaja-projekti on edennyt siinä määrin, että aineistoa matrikkeliteosta varten on runsaasti. Aineisto on juuri sellaista, mitä pyydettiinkin. On muodollisen korrekteja selvityksiä, jotka lähteitä myöden täyttävät hyvälle tietokirjalle asetettavat kriteerit. Toisaalta on taas on tullut hiven epämääräisiä muisteloita ja omakohtaisia kertomuksia. Mihinkään sitovaan esittelyformaattiin ei kuitenkaan aiota sitoutua. Ainoa selkeä tilastotekijä, johon pyritään, on majojen lukumäärä maan eri alueilla.

KIRJOITTAJIEN NÄKÖINEN TUOTE
Tärkeintä on, että kirjoittajan oma teksti, omat kannanotot, pienet, historiaan painuvat yksityiskohdat naulanoikomisineen tulevat dokumentoiduksi, koska ne ovat olleet tärkeintä työterapiaa ja lähinnä yksityisen miehen tai naisen vertaisryhmätoimintaa. Kirjallisesta tuotteesta tule siis sisällöltään osin yksityisen talkootyöläisen, perustusten kaivajan, tienrakentajan, kirvesmiehen ja rakennusmateriaalien taitavan kierrättäjän esittely. Näytelmän päähenkilö on yksityinen mies tai nainen istumassa lankunpätkällä luonnon keskellä nauttimassa yksinkertaisista tarjoiluista ja siitä mielihyvän tunteesta, että on oman vertaisryhmänsä -veljien- kanssa saanut puserrettua oma maja, oma tila. Sodan aikana koettu yhteisyyden tunne on ollut kantava voimavara. Se läpitunkeva tunne, mikä majatarinoista tihkuu, vaikka sitä ei ääneen lausuttaisikaan, on, että nyt on taisteltu ja voitettu yksi taistelu joskus kovankin kautta vapauden ja miksei aivan isänmaankin puolesta, vaikka sitä ei ääneen lausutakaan. Kyynel sotaveteraanin silmäkulmassa Suomen lipun kohotessa salkoon, kertoo enemmän kuin pitkätkin tarinat.

MAJA JA MUISTOT
Maja on paikka, jossa kootaan ajatukset, kerrataan tapahtumia ja yritetään ymmärtää käydyn sodan merkitystä. Missään ei aidoimmin pystytä käsittelemään rintamalle jääneen aseveljen muistoa kuin keskustelun hiljentyessä hiljaiseksi hetkeksi. Hiljaisen hetken merkitys sodan ahdistavien tuntojen purkamisessa on yhteinen tunnetila, joka selvästi eroaa paraatissa komennetusta ”lakki päästä” –hiljaisesta hetkestä. Sotiemme merkityksen ymmärtäminen kannalta on tärkeätä tallentaa täsmällistä historiatietoa, aikoja, paikkoja, hallintopäätöksiä ja tilastoja. Henkisen jaksamisen, sosiaalisen sopeutumisen ja omien tunteiden tilastointiin on huomattavasti vähemmän menetelmiä. Onneksi viime aikoina on innostuttu sotia käyneen ja sodat kokeneen sukupolven haastatteluprojekteihin. Näistä haastatteluista syntyy erinomainen perusta tuleville tutkijoille. Kun dokumentoidaan yksityiset ihmiset, pienet asiat ja pienet tekemiset, saadaan selville tunne- ja tahtotila, miksi syntyivät invalidien, veteraanien ja vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen asevelimajat.

KERTYNYT AINEISTO
Mittavin lähtökohta majatoiminnan kartoituksessa on ollut järjestöjen ja yhdistysten historiikit. Yhteydenotot valtakunnallisiin järjestöjen piirien toiminnanjohtajin ja heidän valmiutensa usein jo loppuneeseen majatoimintaan vaihtelivat melkoisesti. Perinneprojektit häviävät auttamatta aselain uudistukselle, eikä vanhojen asioiden kaivelu ole kovinkaan hohdokasta. Toimintaa johtavat naiset ansaitsevat erityiskiitoksen. Internet on ollut hyvä lähde. Hyvin usealla piirillä oli selkeät kerhojen, yhdistysten tai osastojen yhteystietoesittely, joten puhelin ja nettiyhteydet auttoivat asiaa eteenpäin. Projektin valtakunnallinen aloitushan oli esittelykirjeen lähettäminen 655 upseeri- ja aliupseeriyhdistykselle. RUL myönsi jopa 150 euron projektiapurahan postituskuluihin. Reserviläinen –lehti ei sivuiltaan löytänyt tilaa esittelyartikkelille, mutta piirilehdet suhtautuivat perinneasiaan huomattavasti ymmärtäväisemmin. Esittelykirjeen palautteet olivat vaatimattomat, ja alkoi puhelinralli, jolloin pyrittiin selvittämän jokaisen piirin jokaisen yhdistyksen majatoiminta. Majayhdistyksiä löytyi 183. Samalla selvisi, että osa majoista oli sotainvalidien, sotaveteraanien tai rintamaveteraanien rakentamia majoja. Olipa joukossa mukana majojakin, jotka eivät olleet sitoutuneet mihinkään järjestöorganisaatioon.

SOTAINVALIIDIT VARSINAISTA MAJAKANSAA
Sotainvalidien majanrakentelu on monessa mielessä ymmärrettävää ja se alkoi välirauhan aikana 40-luvulla. Veteraanijärjestöjen majat syntyivät 60-luvulla. Sekä veteraanien että invalidien majatoiminta on tänä päivänä historiaa. Osa toiminnasta on laajentunut kunto- ja lomatoiminnaksi, osa majoista on sopimuksin siirtynyt vapaaehtoisten maanpuolustusyhdistysten hallintaan. Valtaosa on kuitenkin realisoitu ja saadut varat on ohjattu kuntoutus- ja virkistystoimintaan ja hiipuvien järjestörakenteiden ylläpitoon.

AINEISTO NETTIIN
Me seniorit, jotka tämän talkooprojektin parissa touhuamme, olemme suurelta osin varsin puutteellisen ATK-koulutuksen varassa. Siksi on ollut hyvä onni saada Sirkka Ojala kotisivujen toimittajaksi. Kun saapunutta materiaalia nyt aletaan koota nettiin alueellisiksi kokonaisuuksiksi, Sirkka siirtää alueen kerrallaan luettavaksenne. Kirjoittajat voivat sitten kommentoida tekstejään, antaa korjauksia, jos taittaja on ymmärtänyt jotain väärin. Vuosiluvut, henkilöiden nimet on syytä myös varmistaa. Jos matkassa on sellaista tekstiä tai sellaisia kuvia, joista saattaa tulla tekijäoikeudellisia ongelmia, on hyvä tuoda vaateet esille. Talkooryhmällä ei ole mahdollisuuksia tekijäoikeuspalkkioiden maksamiseen. Uudet kuvat ja majatilanteen päivitykset ehtivät vielä mukaan nettivaiheen aikana.

KIRJAVERSIO
Kustantaminen on tänä päivänä kallista puuhaa. Taitto- ja painotyön rahoittajaa ei vielä ole etsitty, mutta talkooporukalla on vakaa usko, että rahoittajat löytyvät. Minulta on useasti kyselty, milloin majamatrikkeli ilmestyy. Olen vastannut, että jouluksi, mutta jättänyt vuoden ilmoittamatta. Nyt näyttää siltä, että kymmenet kirjoittajat ja muistelijat ovat saaneet urakkansa valmiiksi. Puolentoista vuoden työ on kypsyttelyä vaille valmis.

12.8.10 Hyvää alkavaa syksyä Erkki Aaltonen

Takaisin sivun alkuun TÄSTÄ

Sivuston kuvamateriaalina on osittain käytetty Suomen Kuvalehdissä vuosina 1941 ja 1943 julkaistuja rintamavalokuvia.